Kevättulvan aikaan

Eletään sitä aikaa keväästä, kun ojat, purot ja joet täyttyvät yli äyräittensä. Pohjanmaan eri puolilla on totuttu siihen, että keväisin ei vedelle mikään oma uoma riitä, vaan se nousee ja leviää paikoin suurellekin alalle peltoja, pihoja ja rantoja. Veden voima on valtava ja sen mukaan lähtevät syksyllä paikoilleen unohtuneet laiturit, liian lähelle rantaviivaa vedetyt veneet ja välillä jopa rantojen pikkupuutkin. 

Tulvat eivät ole joka vuosi samanlaisia. Tässä on mennyt monta vuotta hyvin pienillä tulvillla: vesi nousee hetkeksi normaaliin keväisiin korkeuksiin laskeakseen siitä pian . Joskus sateisina kesinä meidän pihapurossamme on ollut enemmän vettä kuin "virallisena" tulvan aikana.

Tämä kevät näyttää tulvien suhteen poikkeavan viime vuosista eli nyt niitä tulvia on tiedossa. Me seuraamme tietenkin mielenkiinnolla oman pikku puromme kevätliikkeitä ja vesi on siinäkin  noussut pihan puolelle. Talo on sen verran korkealle, että sen kastumista ei ole koskaan tarvinnut pelätä. Lähellä virtaava joki on saanut jääpadon tähän aika lähelle ja rannoilla näkyy suuria ja paksuja jäälohkareita.

Omalla tavallaan kevättulvat ovat hienoa katseltavaa. Minun on tietysti hyvä näin sanoa, koska oma omaisuus ei ole vaarassa kastua. Arvelisin, että mielipide tulvista ei olisi yhtä ihastunut, jos joutuisin elämään päiväkausia tulvan saartamana tai kesä menisi tulvan kastelemaa taloa remontoidessa. Sellaista ei toivoisi kenellekään.

Ja tokihan tähän väliin pitää laittaa joka keväiset rapakuvat. Lupasin maaliskuussa, etten aio valittaa rapakosta, koska se tietää kuitenkin kevättä ja kesää. Tyydynpä siis vain toteamaan, että tämän näköisiä tyttöjä (tai heidän kenkiään) löytyi pihalta yhtenä iltana:

"Siellä on ikäänkuin vähän jotakin rapakon tapaista", tuumasi tokaluokkalainen kengät nilkkoja myöten kurassa.

Talvesta kevääseen

Viikonloppu oli itselleni eräälainen vedenjakaja kahden vuodenajan välillä. Ainakin ajatuksen tasolla. Kevät toki on tehnyt (onneksi) tuloaan jo jonkin aikaa ja lumet sulavat täyttä vauhtia, mutta moninpaikoin maisema on ollut edelleen talvinen ja oma mieli sitä kautta myös. Olimme viikonloppuna oman lippukuntamme leirillä ja nyt, uuden viikon alettua, huomasin että tuon leirin myötä vahva tunne keväästä tuli jäädäkseen.

Leiriä ei ollut sen kummemmin nimetty talvi- tai kevätleiriksi, mutta ohjelma oli vielä varsin talvista. Vuoden ensimmäisen puoliskon (ja mahdollisesti koko tämän vuoden) viimeiset hiihdot hiihdin sudenpentujen eli pienimpien partiolaisten kanssa lauantaiaamuna. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta huikaisevan kirkkaasti. Yöllä oli ollut pientä pakkasta, joka teki suolla hiihtämisestä hienon elämyksen: hanki kantoi ja suksi luisti. Sen verran lämpimästi aurinko säteitään levitti, että lähdimme hiihtämään heti aamusella. Iltapäivällä hanki ei enää olisi kantanut edes kevyimpiä meistä. Eipä olisi enää tämän lopputalven hiihtorupeamaa hienommin voinut päättää. Sunnuntaina kotiin päästyä oli  mukava kantaa sukset varastoon odottamaan uusia lumia ja latuja.

Liekö hyvillä hiihtokeleillä ollut vaikutuksensa siihen, että leiri luisti ylipäätään oikein mukavasti. Asiat rullasivat kivasti eteenpäin, mistään ei tarvinnut vääntää tai jankata tarpeettomasti ja hyvä mieli säilyi kaikilla. Näin ainakin itse koin. Vaikkei leiri mikään lepoloma koskaan olekaan, niin tältä leiriltä jäi takataskuun enemmän voimia kuin mitä koin viikonlopun aikana kuluttaneeni. Tästä on hyvä antaa kevään edetä.

Huhtikuun sillisalaattia elämästä

Ilmeisesti on muutamia hetkiä vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta, koska en aluksi meinannut muistaa bloggerin salasanaa ja naputtelin sen useaan otteeseen väärin. Otsikko kertonee olennaisen vuoden neljännen kuun alun tapahtumista. Sillisalaattia eli vähän kaikkea mahdollista sopivasti sekaisin.

Alkukuu on ollut elämän heittelyä kurkunpääntulehduksesta kuorolaulun kautta kevääseen. Piha on täynnä sohjoa ja petkele laulaa, kun saan tarttua joka keväiseen mielipuuhaani eli jään särkemiseen. Yhden sortin aktiivimalli tämäkin: kevät etenee, kun sitä edistää. Toistaiseksi lupaukseni siitä, etten valita rapakosta ja sotkusta, koska ne tarkoittavat edistyvää kevättä, on pitänyt. Olen lapsellisen iloinen jään alta vapautuvasta terassista, sulavasta lumesta ja lätäköistä. Talvi on ollut minun mielenlaadulleni tänä vuonna liian pitkä.

Jännitystä elämään on tuonut jälleen arvailu siitä, kuka tällä kertaa herää yöllä henki pihisten kurkunpääntulehduksen aiheuttamaan kohtaukseen. Larygniitiksikö sitä hienosti sanotaan? Ei ole kivaa se. Olen aivan tyytyväinen veronmaksaja, sillä niillä rahoilla on taas saatu hyvää palvelua ja apua aivan omalle pihalle, mutta valitettavasti verorahoilla ei voi ostaa mielenrauhaa, joka sanoisi minulle illalla, että nyt pää tyynyyn, yö menee hienosti. Yritän vakuutella itselleni, etteivät asiat murehtimalla parane, mutta minkäs teet. Kun on viettänyt muutaman yön lapsen kanssa pihalla kylmää kevätilmaa hengitellen, se ottaa aikansa, että illalla nukahtaa rauhaisaan uneen. Olkaa onnellisia te kaikki, jotka saatte unen missä ja milloin tahansa. Ehkä elämä on kuitenkin kohdellut minua sen verran silkkihansikkain, että revin stressin pienistä asioista, kun niitä isoja ei vielä ole.

Mutta onneksi on sitten niitä mukavia asioita, jotka antavat sopivasti uutta näkökulmaa ja ennen kaikkea uutta ajateltavaa. Huhtikuu on ollut tähän asti myös laulukuu. Olimme lauluporukkamme kanssa inspiroivalla kurssilla ja sitä antia tulemme tavalla tai toisella ammentamaan pitkin kevättä ja kesää omissa lauluissamme. Oli mukavaa haastaa itseään sopivasti epämukavuusalueelle ja kenties oppia jotakin uutta.

Että tämmöistä sillisalaattia. Jospa ehtisin loppukuusta kirjoitella enemmän, sillä tämäkin on se oma juttu, jota kaipaan silloin, kun siihen ei aikaa ole.

p.s. Ylempi kuva ei ole puron varresta vaan pääsiäisen reissulta serkkujen luo. Alempi ihan omalta terassilta.

Maaliskuu lyhyesti

Maaliskuu ehti vaihtua pääsiäisen lomassa huhtikuuksi ja on aika tuumailla lyhyesti, mitä maaliskuu piti muun muassa sisällään.

M - marjat

Sairastelujen lomassa jäin miettimään meidän perheen ruokailutottumuksia. Viime syksyn aikana söimme paljon marjoja ja olimme varsin terveenä. Kun pakastimen marjavarastot loppuvuodesta ehtyivät, en ollut niitä heti lisäämässä, vaan siirryimme sen jälkeen syömään enemmän hedelmiä. Nyt sairastamista on riittänyt. En tiedä voiko näitä kahta asiaa aivan näin suoraan yhdistää toisiinsa, mutta joka tapauksessa ostin ison satsin kotimaisia marjoja, joilla herkuttelemme taas. Ensi kesän tavoitteena on ostaa ja kerätä mahdolllisimman paljon erilaisia marjoja talven varalle pakkaseen. 

A - arki

Sitä riittää joka päivä. Parasta silloin, kun asiat ovat elämässä suunnilleen tasapainossa ja hommat sujuvat.

A - aamukahvi

Päivän aloittaja, käynnistäjä ja suunnanantaja. Mieluiten kuumana ja rauhassa juotuna. Aina maidon kanssa ilman sokeria.

L - lumi

Sitä on riittänyt maaliskuussa yllin kyllin. Piha alkaa olla jo aika täynnä. Ja mikäli säätietoja on ollut uskominen, niin tänäänkin sitä tulee jossainpäin Suomea varsin runsaasti. Me taidamme tämän päivän myräkältä välttyä, ehkä, toivottavasti.

I - illat

Kellojen kääntäminen kesäaikaan toi tullessaan valoissammat illat. Valoisammat illat toivat myös virtaa enemmän. Tuntuu, että ehtii ja jaksaa enemmän kuin talven pimeimpänä aikana.

S - sairastelu

Valitettavasti lähes koko maaliskuuta varjosti kaikenmaailman kulkutaudit. Väsyttävää, ärsyttävää ja lannistavaa. Toivottavasti huhtikuu on terveempi.

K - kevät

Vaikka lunta on vielä hurjan paljon, ilmassa tuoksuu kuitenkin jo kevät. Vietimme pari pääsiäisajan päivää lasten serkkujen luona Etelä-Pohjanmaalla ja siellä näkyi jo nurmikko kaikkein aurinkoisimmilla paikoilla. Tervetuloa kevät, sinua on odotettu!

U - ulkoilu

Hyvät ulkoilusäät ovat suosineet koko maaliskuun. Meidän sairastelut rajoittivat ainakin allekirjoittaneen ulkoiluja, mutta yritin senkin edestä patistella terveenä olevia raittiiseen ulkoilmaan.

U - uskallus

Rohkeus ja uskallus katsoa elämää ja maailmaa kohti sellaisina kuin ne ovat, on joskus aika pelottavaa. Se on kuitenkin ominaisuus, jota lapsilleni toivon ja itselleni myös.