lauantai 25. marraskuuta 2017

Ajatukset joulutaajuudelle

Kuukauden kuluttua on joulupäivä. Toisaalta tuntuu, että siihen on vielä (hyvällä tavalla) pitkä aika ja taas toisaalta joulu tuntuu olevan ihan pienen hetken päässä. Ja niinhän se oikeastaan onkin, sillä minulle joulu on aika, joka alkaa tästä viikonlopusta. Viikon kuluttua on ensimmäinen adventtisunnuntai ja tästä eteenpäin Puron varresakin ajatukset kääntyvät lopullisesti jouluisille taajuuksille. Se ei tarkoita ylenmääräistä hössäämistä vaan pikemminkin sellaista leppoisaa jouluttelua ja asian esillä pitämistä.


Ennen joulua on kuitenkin edessä suuret synttärit, kun Suomi juhlii 100 ensimmäistä itsenäisyyden vuottaan. Minusta on ollut hienoa, miten monenmoista juhlaa ja tapahtumaa tähän Suomen juhlavuoteen on sisältynyt ja mitä kaikkea mukavaa tulee vielä tapahtumaan ennen joulukuun 6. päivää. Ensimmäiset itsenäisyysjuhlat vietimme jo viime viikonloppuna, kun olimme lippukuntamme syysleirillä. Kaiken muun leiriohjelman lisäksi vietimme siellä lauantai-iltana itsenäisyyspäivän juhlaa. Pukeuduimme tavallista juhlavammin, meillä oli presidenttipari, joka otti kaikki illan vieraat vastaan ja luonnollisesti "lähetys" selostettiin ja vieraat asianmukaisesti esiteltiin:)Alla olevassa kuvassa on leiripaikan keittiö ennen juhlia... Onneksi meidän ihana keittiön ihmenainen selätti tämänkin sotkun hetkessä. Itsenäisyysjuhlan jälkeen olikin sitten vuorossa uusi sotku.


Menneellä viikolla sitten itsenäisyysjuhlat jatkuivat meidän Nellyn osalta, kun seurakunta järjesti hienot juhlat päiväkerholaisille ja isovanhemmille. Mieluisin juttu taisi olla, kun jokainen juhlavieras sai kotiintuomiseksi aiheeseen sopivan ilmapallon.


Minusta on hyvä, että itsenäisyyden juhlinta ulotetaan koskemaan ihan kaiken ikäisiä. Veteraanit ovat luonnollisesti juhlien kunniavieraita, mutta uskon että jokaiselle ikään katsomatta jää tämä juhlavuosi mieleen, kun on itse päässyt osalliseksi juhlista milloin vieraan, ohjelman esittäjän tai muuten vain järjestelyistä vastaavan roolista käsin. Otetaan siis kaikki ilo irti siitä, että Suomi täyttää sata vuotta! Seuraavia satajuhlia emme ole täällä näkemässä.

torstai 23. marraskuuta 2017

Kutsumaton vieras

Väsy tuli tupaan.

Kävi kylässä kutsumatta.
Tuppasi taloksi toivomatta.
Viittansa veräjälle viskasi.

Ei jäänyt porstuan perälle,
peräkamarin puolelle puhalsi.
Söi, joi, entiset kakasi.
Jokapuolelta omansa vaati.

Viipyi tovin, viipyi toisenkin.
Viipyi niin, että toisiinsa tottui.
Puolin ja toisin.

Kun viimein yönselkään lähti,
jätti viittansa muistoksi olalle.



Ennen kuin kukaan vetää mitään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, niin todettakoon vain, että Puron varresa kaikki hyvin. Joskus on vain tarpeen sanoittaa sellaistakin, mitä ei oikeastaan edes osaa sanoittaa, mutta kun kuvittaa ei osaa senkään vertaa.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Antaa talven tulla

Käsivarsia kolottaa ja jalkoja särkee. Päivä ulkoilmassa on tehnyt tehtävänsä ja se tuntuu kropassa. Mutta vielä enemmän tämä päivä tuntuu pääkopassa, sillä joka kerta, kun katson ikkunasta ulos, tulee hyvä mieli. 

Jokaisella meistä lienee asioita, joita ei vain millään tahdo saada aikaiseksi. Yksi maksaa laskut aina myöhässä, toinen palauttaa kirjaston kirjat viikko eräpäivän jälkeen ja kolmas ei saa valokuviaan ikinä järjestykseen. Minulla on monta asiaa, jotka tuppaavat jäämään roikkumaan ja siksi tämä päivä tuntuukin niin mukavalle, kun viimeinkin saimme hoidettua yhden tekemättä jääneen homman kunnialla loppuun.


Nimittäin: Puron varren piha on viimeinkin harvoitu. Juhuu!

Lehdet ehtivät jo kertaalleen peittyä lumen alle ja kerkesin ajatuksen tasolla heittää haravat varastoon ja kaivaa ne sieltä esille vasta ensi keväänä. Mutta  niinpä vain lumet sulivat ihan kokonaan ja kun lämpötilakin on koko ajan plussan puolella, päätimme sittenkin koetella voimiamme haravaa vastaan edes osan pihan osalta. Tekopyhästi aloitimme tietenkin tien puolelta. Tottakai, koska jos homma jäisi kesken, niin kaikki ohikulkijat luulisivat, että meillä on koko piha haravoitu. Mutta niinpä vain jatkoimme ja jatkoimme ja saimme urakoitua koko pihan kuntoon. Olipa vaan mukavaa sytytellä kynttilöitä lyhtyihin hämärässä, kun silmä ei osunut yhteenkään lehtikasaan tai puiden alusiin, joita olisi peittänyt monen sentin pakuinen lehtikerros.


Ei sitä turhaan sanota, että kättensä työn jäljen näkeminen tekee hyvää. 
Talvi, nyt voit tulla.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pieniä ja isoja tapahtumia






Syysloma loppui ja marraskuu alkoi pienien ja isojen asioiden seuratessa toinen toistaan. Omassa mielessäni marraskuu aloittaa loppuvuoden juhlakauden, mikä toistaiseksi on näkynyt vain joululehtien lukemisella ja Jouluradion kuuntelemisella netin kautta. Ilokseni nimittäin huomasin, että jouluradiota voi kuunnella netin kautta jo nyt. En tiedä onko tämä mahdollisuus ollut olemassa jo aikaisempina vuosina, mutta minä hoksasin sen vasta tällä viikolla. Muutenkin joululaulut ovat pyörineet päässä tavallista enemmän, sillä viime keväänä pitkän tauon jälkeen henkiinherätetty harrastus -kuorolaulu- on suunnannut ajatuksia jo pitemmän aikaa joululaulujen pariin. Ja voi miten mieluisten ongelmen kanssa olemmekaan saaneet painia: valinnanvaikeuden. Kun maailmassa on kymmeniä ja taas kymmeniä kauniita naisten lauluryhmälle sopivia kappaleita, on kahden tai kolmen kappaleen valinta ollut yllättävän hankalaa.

Syysloman loppu toi tullessaan myös ihan kunnon lumipeitteen. Loman viimeisenä viikonloppuna ajelimme Pudasjärven suunnalle toisiin ristiäisiin viikon sisällä ja saimme uuden kummipojan kauniin lumisen maiseman keskellä. Isommat lapset olivat reissumme ajan kolmen maakunnan mummulassa ja olivat siellä tehneet talven ensimmäisen lumiukon. Täällä kotona pulkat ja liukurit on kaivettu varaston uumenista esille ja paremman mäen puutteessa ojanpientareet ovat olleet kovalla kulutuksella. Nyt säätiedotus näyttää aika huonoa lumipeitettä ajatellen. Itse olen hiljaa mielessäni tyytyväinen, jos talven tulo siirtyy vielä vähän. On tuolla tienpäällä liikkuvienkin helpompi ajella.

Tänään vietetään pyhäinpäivää. Sytytämme muistokynttilän täällä kotona ja illalla käymme hautausmaalla. Rauhallista viikonvaihdetta kaikille täällä käyville!