lauantai 26. joulukuuta 2015

JouluKUU

Nuorempana minulle oli yksi hailee loistaako taivalla täysikuu vai pelkkä sirppi. 
Se ei vaikuttanut elämääni mitenkään. 
Tällä hetkellä asiat ovat toisin.
Ensin syntyivät "kuuhullut" lapset. 
Aluksi ihmettelin, miksi hyvin öitään nukkuva vauva valvoo toisinaan. 
Valvoo, vaikkei ole nälkä, vaippa on kuiva ja kaikki vaikuttaa olevan hyvin, 
koska vauva ei itke, valvoo vain. 
Useamman kuukauden jälkeen tajusin, 
että näitä valvomisjaksoja on aina muutamana yönä ennen täydenkuun aikaa. 
Vauvan kasvaessa isommaksi, 
ei täydenkuun aikana enää riittänyt pelkkä sängyssä makoilu. 
Meillä mies on katsonut monena kuutamoyönä sohvalla torkkuen Puuha Peteä, 
kun kirkassilmäinen jälkikasvu ei ole yrityksistä huolimatta nukahtanut,
 ei sitten millään. 

Aluksi olin ihmeissäni, harmissani 
ja typeryyksissäni ajattelin, että lapsi on jotenkin hankala, 
jos ei nyt ihan tahallaan, niin puolittain ainakin.
 Kun yhteys valvomisen ja täydenkuun välillä selvisi,
 oli helpompi ymmärtää, että kaikkina öinä unta ei vain riitä aamuun saakka. 
Ja helpotuksena on aina ollut se, 
että kukaan lapsista ei ole koskaan kuun vuoksi valvonut kahta yötä peräkkäin. 
Tosin, kun lapsia on enemmän kuin yksi, 
eikä kuu vaikuta kaikkiin samalla tavalla samana yönä... niin....

Nykyään meillä ei tarvitse kaivaa dvd-levyjä yöllä esiin.
Mutta edelleen tietää täydenkuun ajan, 
vaikka taivas olisi pilvessä, eikä kalenteriin katsoisi.
Yhä edelleen muutamaa yötä ennen täyttä kuuta 
yöllinen liikenne Puron varresa kasvaa: 
janottaa, pissattaa, pelottaa yms. 
ja kuun alkaessa pienentyä talo on taas hiljainen.
Ja koska vanhuus ei tule yksin, 
huomaan itsekin nykyään valvovani.
 En sitten tiedä johtuuko se kuusta 
vai kymmenen vuoden aikana syntyneestä rytmistä.

Mutta valvottipa kuu tai ei, onhan se täysikuu hienoa katseltavaa.
Tänä vuonna joulukuun täydenkuun aika osui just jetsulleen joulunpyhiksi.
Iltasanomien nettisivujen mukaan seuraavan kerran päästään täysikuuta ihailemaan joulunpyhinä 19 vuoden kuluttua.
Kannattaa siis nauttia täydestäkuusta nyt.
 

perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulua, joulua!

Joulumatka on kulkenut joulupäivän iltaan.
Ulkona lotisee vesisade, 
maha on liian täynnä hyvästä ruuasta ja suklaasta. 
Kaikki on niin kuin pitääkin.
Jouluaatto sujui aika perinteisten mallien mukaisesti.
Aamulla Joulupukin kuumalinja telkkarista, 
ensimmäiset "millon Joulupukki tulee?"- kysymykset.
Riisipuuroa.
Seuraavat "millon Joulupukki tulee?"-kysymykset.
Joulurauhanjulistus.
"Millon Joulupukki tulee?"-kysymykset numero 12-58.
Joulukirkko.
"Millon Joulupukki tulee?"-kysymykset numero 59-76.
Jouluruokaa mummulassa.
Kysymykset jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat....
Kotiin, viime hetken valmistelut ja erääseen kysymykseen vastailua...
Aattoiltaa vietimme jälleen kerran neljän sukupolven voimin.
Ja tulihan se Joulupukki, viimeinkin.
 
Tänään olemme sitten vain olleet. 
Tekeminen on koostunut pelaamisesta, lukemisesta, syömisestä, 
värittämisestä, leikkimisestä, jousiammunnasta ja taas vähän syömisestä. 
 Annetaan joulun jatkua vielä pitkään.
Joulurauhaa jokaiselle Puron varresa vierailevalle.
 

 

maanantai 21. joulukuuta 2015

Jouluviikko

Joulumatka on edennyt jouluviikkoon. 
Koululaiset ovat lomalla ja itsekin olen poissa töistä tämän viikon. 
Kuusi tuotiin tupaan lauantaina ja nyt täällä on mukavan jouluista. 
En muista olisiko meillä koskaan aikaisempina jouluina tuotu kuusta sisälle näin aikaisin, mutta liekö sitten kuusen ansiota vai mistä johtunee, 
mutta minulla on jo monta päivää ollut sellainen tunne,
että kaikki on valmiina ja joulu on tässä ja nyt
(vaikka lähes minkä tahansa mittapuun mukaan valmista täällä ei ole, eikä edes tule). 
Kiireen tuntu on hävinnyt omasta mielestä 
ja siksi onkin ollut mukavaa puuhata tänäänkin kaikenlaista, 
vaikka menoa on riittänyt paikasta toiseen aamusta iltaan. 
Jälleen kerran on saanut huomata, 
että kiire on yleensä enemmän oman pääkopan sisäinen juttu 
kuin asioiden todellinen tila. 
Jossain toisessa mielentilassa olisin pitänyt tätäkin päivää varsin kiireisenä.


Tämän illan lisäbonus saatiin, kun tyttöjen huoneen lattialla juoksenteli hiiri...
En voi mitenkään sanoa rakastavani tuota eläinlajia 
ja siksi en ollut kovinkaan pahoillani,
kun vajaa puoli tuntia loukun asentamisen jälkeen 
huoneesta kuului lupaava naksahdus...
harmi hiiren kannalta.
Nyt kuuntelen jokaista rapsahdusta sillä korvalla, 
että onko niitä siimahäntiä täällä lisääkin. 
Voi, Nauris-kissa, olisitpa täällä.


Huomenna eletäänkin sitten vuoden pimeintä päivää.
Kolme yötä jouluun on...

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulumatkan askeleita

Joulu on eräänlainen matka adventista loppiaiseen. 
Tuo matka on jokaiselle omanlainen, 
mutta moninpaikoin se pitää sisällään useille meistä yhteisiä etappeja. 
Kaikille yhteisiä etappeja ovat ainakin neljä adventtisunnuntaita, 
joista nyt on saavutettu kolme.
 Se mitä itse kunkin adventtisunnuntaihin liittyy, 
on jokaisen omaan joulumatkaan kuuluva asia.


Oman joulumatkani askelet kulkivat eilen pyhäkoulun joulujuhlan kautta 
Kauneimpiin Joululauluihin. 
Pyhäkoulun joulujuhlassa olin jakamassa omaa työpanostani, 
mutta illalla kirkossa sain vain istua ja laulaa,
 ilman mitään velvotteita. 
Ja jälleen kerran täytyy todeta, 
että joululaulut kuuluvat omaan joulunaikaani hyvin 
suurella osuudella vuosi vuoden jälkeen. 
Minun on aivan mahdotonta sanoa 
mikä olisi kaikkien joululaulujen joukosta se kaikken kaunein laulu.
On niin monta, keskenään erilaista joululaulua, 
jotka sopivat erilaisiin tilanteisiin ja elämänkäänteisiin. 


Oi jouluyö, Jouluyö juhlayö, Tulkoon joulu, Sydämeeni joulun teen...
Onhan niitä lauluja, mutta mihinkään järjestykseen en niitä osaa laittaa.
Ja tarvitseeko edes?
 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään taivas on ollut harmaa,
onneksi  lippu on kuitenkin sinivalkoinen.

Itsenäisyys on hieno ja arvokas asia.
Siitä kiitämme ja sitä arvostamme.

Tänään pääosassa on 98 vuotias Suomi.
Kiitämme isänmaasta ja äidinkielestä!


torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukuun ensimmäisten päivien tunnelmia

Vaikka kalenteri kertoo, että joulukuuta on eletty vasta kolme päivää, 
tuntuu kuin tämä kuukausi olisi kestänyt jo pitempäänkin. 
Syy taitaa johtua siitä, että minulle virallinen joulunaika alkaa 
ensimmäisestä adventista vaikka se sattuisikin marraskuulle, 
niin kuin tänäkin vuonna.
 Ajatuksissani olen siis elänyt joulukuuta viime sunnuntaista lähtien.

Ensimmäiseen adventtiin liittyy tietenkin Hoosianna. 
Ensin kuuntelin sen keskiyöllä, Jouluradion aloittaessa lähetykset 
ja toisen kerran lähdin sitä itse laulamaan kirkkoon. 
Jotenkin tunnelmaan sopi sekin, että adventin ruuaksi meillä syötiin riisipuuroa. 
Tosin riisipuuro ei täällä Puron varresa ole pelkkä joulunajan ruoka, 
vaan sitä saatetaan keitellä milloin sattuu, pitkin vuotta.


Aamut ovat pimeydestään huolimatta tällä hetkellä varsin hauskoja, 
sillä lapsia ei tarvitse houkutella heräämään. 
Innokkaan heräämisen takaavat joulukalenterit ja niistä paljastuvat yllätykset.
Olin vielä muutama vuosi sitten jyrkästi vastaan kaikenlaisia leluja 
ja muuta tavaraa sisältäviä joulukalentereita. 
Ajattelin, että kuvakalenterit ja korkeintaan suklaakalenterit
 saavat luvan riittää meidän perheessä. 
No, niin siinä on tietenkin käynyt, 
että tämänkin periaatteen olen joutunut roskiin dumppaamaan. 
Jo viime vuonna meillä oli kolmella lapsella tavaraa sisältävät kalenterit
 ja tänä vuonna ne löytyvät kaikilta. 
Ja kun katson miten innokkaasti varsinkin tytöt leikkivät 
kalentereista löytyneillä pikkuesineillä, ei voi muuta kuin todeta, 
että nämä kalenterit tuottavat tosi paljon iloa ja hyvää mieltä 
joulukuun jokaiseen päivään. 
Ja rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että...


löytyy se tavarakalenteri minulta itseltänikin...:=)

Nanna pyöräytti lumienkelin eräänä aamuna, 
kastellen sopivasti itsensä ennen eskariin lähtöä.
 Jouluenkelin iloa ja rauhaa jokaisen joulukuuhun!