perjantai 31. lokakuuta 2014

Hyvää pyhäinpäivää

Viikkoon on taas mahtunut arkista aherrusta höystettynä vesirokolla. 
Saas nähdä saavatko kaikki lapset sairastaa rokon ensi kuun aikana. 
Oikeastaan toivon, että saisivat. 
Nyt talon täyttää innostunut odotus, 
sillä parin tunnin sisällä ovesta pitäisi astua 
kaukaisemman mummulan väkeä 
ja iskä kurvaa töistä tullessaan aseman kautta
 ja nappaa kyytiin alikersanttitätin ja Nauriksen:) 
Emme ehkä varsinaisesti hil-jen-ny pyhäinpäivän viettoon, 
mutta vietämme sitä kuitenkin. 
Halloweenista emme ole Puron varresa innostuneita.
Levollista pyhäinpäiväviikonloppua kaikille!

Kuvissa Emmyn koulussa tekemä enkeli 
ja alakuvassa Nannan kerhoenkeli.
Enkelit ovat olleet koristamassa keittiötä jo mikkelinpäivästä lähtien, 
mutta sopivat hyvin tämänkin viikonlopun aiheeseen.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Päivän ylimääräinen tunti

Tänään on aikaa ollut tunti enemmän kuin tavallisesti. Minusta on aina ollut mukavaa herätä talviaikaan siirtymisen jälkeisenä sunnuntaiaamuna, koska silloin takuuvarmasti herää aikaisin. Vaikka aamusella tihuutti sadetta, päätin käyttää "ylimääräisen tunnin" siihen, että lähdin käymään kävelylenkillä. Aamuhämärissä ja vielä pyhäaamuna tehty kävelylenkki on siinäkin mielessä mukava, että saa takuuvarmasti kävellä omassa rauhassaan. Tykkään myös katsella talojen pihoilla palavia lyhtyjä ja loppuvuotta kohti ne vain lisääntyvät. Sade ei ollut kylmää, ainoastaan syksyistä. Ajatukset seilasivat menneen ja tulevan välillä ja hetkittäin huomasin käveleväni niin, etten edes ajatellut mitään. Rentouttavaa.
 Syysloman viimeiseen päivään on kuulunut pyhäkoulua niin lapsilla kuin äidilläkin. Iltapäivällä sain "ekstempore"-idean ja lähdin pyörähtämään lähikaupungin kirpparilla, yksin itseni kanssa, koska tuleva viikko tietää taas sitä, että niitä rauhallisia hetkiä yksikseen ei juurikaan ole tiedossa. Ja en vain voi sille mitään, että minä tarvitsen aina välillä niitä pieniä hetkiä itsekseni. No, en tiedä oliko siellä kirpparilla kovinkaan rauhallista, sillä joka paikka kuhisi väkeä. Toisaalta, syksyinen ja harmaa sää on mitä parhain syy pieneen shoppailuun, joten ei mikään ihme, että väkeä oli liikkeelä. 
Ja en minäkään aivan tyhjin käsin kotiin lähtenyt.
Nellylle löysin kahdet kengät, joihin neitokainen mieltyi välittömästi.
 Näillä sopii joulun ajan juhlissa ja muutenkin pikku jaloilla tepsutella (salama tekee tepposet, kengät eivät ole oikeasti kuluneet ollenkaan). Toiset kengät olivat mallia "talviset hienostelukengät". Käyttökertoja niille tuskin kovin montaa tulee, mutta muutaman euron hinnalla oli mukavaa ostaa jotakin omaa tuolle nuorimmaiselle, 
joka niin kovin usein (=jatkuvasti) saa kulkea siskoilta perityissä vaatteissa ja kengissä.
Ja mitä silmäni näkivätkään eräässä myyntipöydässä: 
vanhoja joululehtiä muutaman kymmenen sentin kappalehintaan!!
 Lienee turhaa edes mainita, että ostin kaikki ne, 
joita minulla ei vielä ollut:)
Joskus materia tekee onnelliseksi. Tänään oli sellainen päivä.
Hyvää pyhäiltaa ja alkavaa uutta viikkoa!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Syysloman sillisalaatti

Kohta on syysloma viikko mennyt, nopeasti niin kuin olettaa saattaa. Kuten alkuviikosta kirjoittelinkin, meillä ei ole ollut mitään kovin ihmeellisiä suunnitelmia tämän viikon varalle. Ja kun ei liikoja suunnittele, niin silloin mennään ruuanlaittoperiaatetta "mitä kaapista löytyy" käyttäen. Tuloksena on aika mukava sillisalaatti pieniä tapahtumia ja asioita viikon varrelta. Loputtomien kotitöiden lista on ehkä vähäsen lyhentynyt viikon aikana, keskiviikkona vietimme oikein loma lomaa ja pulikoimme koko perheen (ja aika monen muun) kanssa kylpylän kuohuissa. Auton takapenkit olivat täynnä väsynyttä porukkaa ja osalla unet jatkuivat vielä kotonakin:
 Erityisen mukavaa on ollut, että nyt on ehtinyt touhuta sellaisiakin juttuja, joihin yleensä ei ole aikaa. Kasper opasti minua pleikkarin saloihin ja kuten kuvasta näkyy, harjoittelemista vaatii vielä. Rehellisesti sanottuna olin yllättynyt siitä, miten vaikeaa virtuaalisen traktorin ajaminen (ja sen tiellä pitäminen) voikaan olla.
 Ja koska jouluun on enää parisen kuukautta aikaa, on ollut kiva uppotua uuteen "Kaikkien aikojen joulu"-lehteen. Minulla on yleensä tapana tilata vuosittain joku joululehti itselleni ja tässä oli tämän vuoden tilaus. Taattua laatua, kauniita kuvia ja joulun tunnelmaa. Muutenkin olen kaivanut aikaisempien vuosien joululehtiä esille ja selaillut niitä. Minulle joululehtien ja -blogien lukeminen on erittäin mieluista puuhaa syksyisin. Suurin osa lehtien tarjoamista ideoista ja vinkeistä jää lehtien sivuille ilman toteutukseen pääsyä. Minä nautiskelen muiden kauniista kodeista, ruokaohjeista ja tunnelmasta. Kauppareissulla huomasin jo toisenkin joululehden ilmestyneen, mutta sen jätin kuitenkin hyllyyn... ainakin toistaiseksi:)


Syksyn ensimmäinen riisipuurokin tuli keitettyä tänään. Paras kiitos tuli Emmyltä ja Nannalta, jotka olivat pihalla tekemässä räntälumesta lumilinnaa ja tulivat läpimärkinä sisälle. Ovelta kuului: "Täällä tuoksuu ihan joululta":) 
Vaikka kyllä meillä keitetään riisipuuroa muulloinkin kuin jouluna. Se on hyvää ja siitä tykkäävät kaikki, joten se ei ole mikään varsinainen jouluruoka Puron varresa. Mutta jokin siinä tuoksussa saa ajatukset kuitenkin jouluun suuntaamaan.
 Että tämmöinen sillisalaattisyysloma meillä. Ja eihän tämä ole vielä edes lopussa. Nyt lähden sytyttelemään tulet muutamaan lyhtyyn tuonne ulkona lotisevaan vesisateeseen, sitten toiset tulet saunan kiukaan alle ja lauantai-ilta alkakoon.
 

tiistai 21. lokakuuta 2014

Syysloma

Tänään alkoi koulujen syysloma. 
Vajaa lomaviikko nyt syksyllä tietää mahtavan pitkää joululomaa, 
joten tämmöinen passaapi meille kyllä. 
Koululaisten lisäksi Puron varren iskämies pitää pari päivää vapaata 
ja minäkin "syön" ensi vuoden lomistani sen verran, 
että voin olla lomalla loppuviikon. 


Mitään kovin ihmeellisiä lomasuunnitelmia meillä ei ole 
(yllättääkö tämä enää ketään;D). 
Huomenna olisi tarkoitus suunnata koko perheen voimin uimaan, 
mutta sen jälkeen loppuviikko hurahtaakin 
varmaan ihan tavallisissa kotihommissa. 
Jos saisi loputkin lehden haravoitua ja kärrättyä pois 
sekä vähän ekstrasiivousta ja leipomista, 
niin tämä olisi ihan mahtava viikko. 

Sunnuntaina se sitten nähdään, 
miten paljon suunnitelmat toteutuivat...
Yleensä arki-illat kuluvat niissä pakollisissa kotihommissa 
ja seuraavan päivän valmisteluissa, 
että esim. lasten kanssa leikkiminen jää todella vähälle. 
Toki he touhuavat paljon keskenään, 
eivätkä niin kaipaakaan vanhempia mukaan, 
mutta tänään oli kuitenkin mukavaa, 
kun saattoi hyvillä mielin istahtaa 
Nellyn kanssa lattialle junarataa rakentamaan. 
Liian usein "äiti, tuutko leikkiin mun kans?"-kysymykset 
saavat vastauksen
 "äitin pitä ensin imuroida ja kuoria perunat huomiseksi". 
Tänään päätin istua ja leikkiä. 
Ja aika hienon radan saimmekin aikaiseksi:)
Hyvää syyslomaa kaikille, joilla sellainen on 
ja kaikille muille hyvää viikon jatkoa tasapuolisesti!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mitä on tapahtunut, jos...

...varaston perukoilta kaivellaan esiin makuupusseja?
...lauantaiaamuna ketään ei nukuta seitsemän jälkeen?
...metsässä on kiva kulkea pakkasen raikkaassa ilmassa?
...voileipäkisan tehtävää pähkäillessä meni kauan, 
leipien syönnissä vain hetken?
... kirkko on hukassa?
...iltaohjelmassa piti rajoittaa leipien käyttöä?
...sunnuntain siivous kiinnostaa huomattavasti vähemmän
 kuin perjantai-illan pakkaus?
...sadesää ei tällä kertaa ole syy iltapäivän väsyyn?

Vastaus: Ollaan oltu lippukutaleirillä:)

Ja vaikka koululaiset aloittavat syyslomansa vasta keskiviikkona,
olo on jo aika tavalla lomatunnelmissa.
Tämmöisistä viikonlopputunnelmista jatketaan huomiseen arkeen.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viikonlopun vilinöitä

Sunnuntai-ilta, aika istahtaa ja rauhoittua.
Nauris
Viikonloppu vilisti ohi varsin vilkkaasti 
ja kun oltiin liikkeellä lähes koko ajan, 
tuntuu kuin viikonloppu olisi ollut paljon tavallista pidempi 
(hyvässä mielessä). 
Perjantaina töiden jälkeen hyppäsimme autoon 
ja hurautimme pitkästä aikaa kolmen maakunnan mummulaan. 
Syksyinen maisema ja tihkusade seurasivat meitä koko matkan ajan, 
mutta lämpimästä ja kuivasta autosta käsin se kaikki näytti pelkästään mukavalle. 
Perillä meitä odotti mummun paistama läjä lättyjä 
ja voi mahdoton miten hyviltä ne maistuivat. 
Olimme paistaneet lättyjä viimeksi kesällä ulkogrillissä, 
joten edellisistä lättykesteistä oli aikaa.
Syysmaisemaa auton ikkunasta kuvattuna
Lauantaina hyppäsimme taas autoon 
ja suuntasimme kylään alikersantti-tädin luokse. 
Yksi vierailun odotettu kaveri oli myös Nauris-kissa, 
jota oli ehditty jo kovasti ikävöidä. 
Onneksi saimme Nauriksen (ja tädin myös) mukaan mummulaan. 
Nauris jaksoi esitellä meille kaikki temppunsa, 
mutta arvelen pikkukissan nukkuvan 
tälläkin hetkellä pois viikonlopun rasituksia.
Innokkaita hoitajia ja pesän rakentajia nimittäin riitti, 
kun serkkujenkin perhe liittyi joukkoon.
Kamari täynnä nukkujia (6kpl)
Siskonpetiä ja supatusta. 
Saunomista ja spagettia. 
Leikkimistä ja lellimistä.
Setiä, tätejä ja serkkuja.
hmm, mitä sanoo liikenneturva tästä matkustustavasta...;)
Niistä oli mummulaviikonloppu tehty:)

lauantai 4. lokakuuta 2014

Mietteitä meren rannalla

Menneellä viikolla pääsin hetkeksi meren rannalle vanhimman tytön kanssa. Veimme pikkusiskon kaverinsa kanssa uimakoulun pärskeisiin ja kauppareissun jälkeen kuljimme hetken aikaa syksyisellä rannalla (suosittelen). Kulkiessa oli aikaa paitsi puhumiseen, myös ajattelemiseen.


"Jos mää juoksen tuonne alas, niin pysykkö varmasti äiti siinä? Et mee mihinkään. Seiso siinä niinkö tatti ja kahto, ko mää juoksen. Vai haluakko sääki juosta alas?" Seisoin kuin tatti ja katsoin. Olin tylsä, enkä juossut. Jälkeenpäin harmitti. Samalla katsoin kauemmas. Merelle ja horisonttiin, jonne aurinko oli kohta laskemassa. Ei siellä mitään erikoista näkynyt, enkä mitään erikoista odottanut näkevänikään.


Välillä on elämässä aikoja, että on vain. Katsoo, mutta ei oikeastaan näe, ei ainakaan kovin pitkälle. Kaikki on hyvin, mutta jotenkin niin.... noh, tavallista. Silloin on vaarana, että kadottaa perspektiivin. Rupeaa pitämään ihmeellistä ja ainutlaatuista itsestäänselvyytenä ja minulle automaattisesti kuuluvana. Katseellaan etsii aina vain jotakin enemmän, eikä näe mitä kaikkea jo on. Sydämeen hiipii tyytymättömyys ja mieleen tylsyys.

Luin joskus jostakin 
(onneksi tämä ei ole mikään tieteellinen teksti, 
"joskus jostakin" ei ehkä kelpaisi vakavasti otettavaksi 
lähdeviitteeksi mihinkään) 
vanhan rukouksen, jossa pyydettiin
 "...anna minulle määräosani leipää...." 

Leivällä tarkoitettiin paljon muutakin kuin pelkkää mahan täytettä. 
Itse ajattelin sen tarkoittavan kaikkea sitä,
mitä meillä elämässämme on, 
ennenkaikkea  näitä maallisia asioita. 
Miten hankala onkaan välillä se ajatus, 
että minulle ei kuulukaan kaikki. 
Mutta silloin, kun jokainen saa määräosansa,
kaikille riittää.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Syyskuu loppu, lokakuun alku

Sinne meni syyskuu.
Meneekö se muka joka vuosi näin nopeasti?
Lokakuu alkoikin komeasti kunnon yöpakkasella ja kuuralla maassa.
Aamulla piti etsiskellä toppavaatteita esille 
ja taas "hyvä äiti"-pisteitä suorastaan ropisi laariin, 
kun takapuoli pystyssä kaivoin kiireessä kaappien perukoita, 
jotta koululaisille löytyisi edes vähän tuulitakkia paksumpaa päälle. 
Joku toinen olisi ehkä ennakoinut tämän(kin) tilanteen.
Mutta niinhän siinä käy joka vuosi, 
että talvi yllättää autoilijat ja PeePeen...
Onkohan näissä menopeleissä jo talvirenkaat?
Päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa ulkoillessamme,
mieleen juolahtivat hassut säkeet syyskuusta,
eivätkä ne ainakaan ympäröivästä maisemasta kummunneet:
Syykuun
Yksinäisenä
Yönä
Sateessa
Kuuntelen 
Unettoman 
Unta

Olen ennenkin kirjoittanut, että tykkään kovasti runoista.
Perinteiseen runomittaan kirjoitetut runot ovat kauniita,
mutta pidän myös ns. modernimmasta runoudesta, 
aforismeista, ajatelmista yms.
On hienoa, miten joku osaa tiiviistää muutamaan ajatukseen, 
lauseeseen tai jopa sanaan 
ympäröivän maiseman, 
sen tunnelman ja palan ihmisen elämää.

Se totuuspohja noissa "syyskuu"-säkeissä on,
että uni on antanut viime kuussa odottaa itseään monena iltana.
Toivottavasti ei tule tavaksi.

Nyt teetä keittämään.
Hmm...tee...kofeiini...unettomat yöt....
Ei, ei niillä mitään yhteyttä ole;)