Tammikuun tuumailut

Aloitetaanpa alusta.

Sähläsin jo niin, että julkaisin aloittamani luonnoksen, 

poistin sen, luulin löytäneeni ja kadotin kokonaan.

Tarkoitukseni oli vain todeta, 

että minua on muutaman kerran tähän astisen elämäni aikana 

sanottu tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi ihmiseksi.

En käy kiistämään.

Tästä ennalta-arvattavuudesta johtuen päätin jatkaa viime vuotiseen tapaan 

"kuukausiraporttien" kirjoittamista.

Ei siis mitään uutta auringon alla eikä myöskään Puron varresa.

Tammikuu on ollut postaustahdin suhteen säälittävä.

Kun ei ole kameraa, tuntuu ettei ole kirjoitettavaakaan.

En vieläkään omista sellaista puhelinta, 

jolla saisi otettua edes etäisesti tunnistettavia kuvia.

Joudun siis kuvailemaan iskämiehen kameralla silloin,

kun mies ja kamera osuvat tälle tontille.

Ja osuvathan ne, mutta harvemmin silloin,

kun edessäni on jotakin, jonka haluaisin kuvata.

Mutta asiaan, mitä ovat olleet tammikuun tuumailut 2014?

T- tummuus

Vuosi alkoi lumettomana ja pimeänä.

Päivän pitenemistä ei huomannut, 

vaan tuntui aivan päinvastaiselta.

Jatkuva hämäryys ja pimeys alkoivat syödä naista siinä määrin,

että minusta tuntui kuin kaikki reippaus ja ilo olisivat kadonneet.

En muista koskaan aikaisemmin reagoineeni 

pimeyteen niin voimakkaasti kuin tänä vuonna.

Minähän olen aina tykännyt hämärästä ja pimeästä vuodenajasta.

A- Anneli ja Onneli

Virallisesti nuo nimet menevät juuri toisessa järjestyksessä ainakin silloin,

kun puhutaan elokuvateattereissa pyörivästä uudesta kotimaisesta 

koko perheen elokuvasta "Onneli ja Anneli".

Kävin lasten kanssa katsomassa sen viime sunnuntaina.

Ja voi että miten ihana elokuva se oli:)

Täynnä hyvää tuulta, ihanaa väri-ilottelua, kommelluksia, 

hauskoja hahmoja ja tietenkin onnellinen loppu.

Suosittelen lämpimästi!

Eikä tuo elokuva ole mikään pelkkä lastenelokuva.

Itse ainakin viihdyin sen parissa loistavasti.

M- mahdollisuudet

Joku vanha sanonta väittää, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus.

Ja niin se kyllä onkin.

Aina uuteen päivään ei jaksa suhtautua uutena mahdollisuutena, 

mutta eikö sekin ole aika hyvin, 

jos edes silloin tällöin jaksaa niin ajatella:)

Ei sitä aina tarvitse olla yltiöpositiivinen.

M-maltti

Maltti on valttia, joo.

"Herra anna minulle rohkeutta muuttaa ne asiat jotka voin,

kärsivällisyyttä (malttia) hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa ja 

viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

I- iltasyöminen

Oih ja voih...

Ennalta-arvattavuuden lisäksi olen myös itsekuriton.

K- kuura

Kaiken pimeyden ja rapakon jälkeen se tuli: lumi ja pakkanen.

Kuin korvauksena kaikesta synkkyydestä 

luonto on näyttänyt meille tässä kuussa myös kauneinta talvea. 

Kuura on huurruttanut pihapuut, koristanut ikkunat 

ja välkehtii kauniisti auringon valossa.

Myös sivuovi jäätyi kiinni, mutta ei se haittaa 

(eipähän tarvitse miettiä illalla, onko se lukossa vai ei...).

U-uni

Maistuu niin lapsille kuin aikuisille erityisesti aamuisin.

 

U-ulappa

Tällä hetkellä yksi Puron varren asukkaista seilaa -toivottavasti turvallisesti- 

kohti naapurimaan pääkaupunkia.

Olkoon merenkäynti vähäistä ja maisemat ulapalla kauniita.

Näihin tuumailuihin päättykööt postaukset tammikuun osalta.

Vielä muutama päivä tätä kuuta jäljellä,

mutta palataan linjoille taas helmikuussa.

Perjantai

Se on taas perjantai.

Tuntuuko perjantai jotenkin erilaiselta nyt,

kun on töissä?

Ei juurikaan.

Ehkä suurin syy on siinä,

että työpaikka on kotona

ja työ itsessään aika pitkälle samaa mitä olen tehnyt muutenkin viime vuodet.

Viikonloppujen ehdottomasti mukavin puoli on siinä,

että aamuisin ei tarvitse tuijottaa kelloa 

ja hoputtaa eskarilaista ja koululaista lähtemään ajallaan. 

Muuten elämänrytmi Puron varresa on viikonloppuisin 

aika pitkälle samanlainen kuin arkisinkin. 

Sillä tavalla kaikki vaan sujuu niin paljon mukavammin.

Perjantai-illan "huipennus" on viikkosiivous.

Jee! Huutavat kaikki lapset kuorossa.

Minulla on se periaate,

että siivous ei ole yksistään minulle kuuluva työ,

vaan siihen osallistuvat kaikki,

jotka tässä talossa asuvat.

Ja sekös kaikkia kismittää,

mutta niin vain tuli siivottua tänäänkin.

Tässä muutamia kuultuja puheenkatkelmia siivouksen lomassa:

"Mää niiiiiin vihaan tätä",

kuului esikoisen huoneesta samaan tahtiin imuroinnin rytmin kanssa.

"Miksi aina minä jouvun kerämään kaikki lelut?",

vanhin neitokainen mutisi omassa huoneessaan.

"Oho, enpäs muistanut",

sanoi Nanna, kun hänet yllätettiin leikkimästä, 

vaikka puhe oli kerätä legoja.

"Isi sanoi ei", tuumasi Nelly erittäin myrtyneenä, 

kun häntä jollakin tavalla rajoitettiin.

Tähän mutinaan tuskin koskaan tulee muutosta. 

Elleivät lapset sitten muutu siskoni ja T-serkkuni kaltaisiksi.

Tuo kaksikko tekee poikkeuksen kaikkien siivouksen vihaajien joukossa:)

Minunkin sietäisi ottaa heiltä oppia.

Terveisiä vaan ja hyvää viikonloppua kaikille!

p.s. Kuvat ovat Kasperin ottamia

Tavallisia tammikuun touhuja

Kameran hajoaminen vaikuttaa postaustahtiin heikentävästi.

Kun kuvaaminen on isännän puhelimen varassa,

kaikki spontaanius on hävinnyt.

Omalla luurillani voi ainoastaan soittaa ja kuuluvuus on kuulemma heikko,

joten enää ei voi pitkin päivää räpsiä lapsista päättömiä kuvia niin kuin ennen:)

Toivomus olisi, että tähän kamera asiaan saataisiin jonkinlainen selvyys lähiaikoina.

Takapihan terijoensalavien viimeinen palvelus

Mitä sitten kuuluu Puron varteen?

Tavallisia tammikuun touhuja.

 Pakkanen löysi viimeinkin tiensä meille ja onkin paukkunut oikein kunnolla.

Leivinuuni on lämmennyt ahkerasti, samoin sauna.

Viikonloppuna juhlittiin oikein urakalla,

kun lauantaina serkkupoika vietti häitään 

ja sunnuntaina meidän Nelly-neiti piti "juhlavastaanoton" 

saavutettuaan kaksivuotiaan korkean iän.

Maisemat ovat tällä hetkellä huikaisevan kauniita,

kun valkoisena kimaltavat puut hohtavat kilpaa sinisen taivaan kanssa

ja kaiken kruunaa kauan kaivattu auringonpaiste.

 Uusi viikko on alkanut täysin vanhoin kujein,

paitsi lapsille, jotka ovat päässeet taas kukin vuorollaan 

Savon-tätin huomaan mummulaan yökyläilemään.

Koittakaahan pysyä sulina.

Pipo päähän ja nokka kohti kevättä.

Kaksivuotias

 Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa.

Se tunki säteensä sisälle ikkunoista,

joita täplittivät monet rasvaiset käsien ja sormien jäljet.

Säteet valaisivat lattian,

jonne hetkeä aikaisemmin oli kaadettu koko mittava dublo-legolaatikko.

Säteet jatkoivat matkaansa ja löysivät parittoman kengän olohuoneen nurkasta.

Sohvan alle kurkkiessaan säteet tavoittivat puoliksi syödyn leivän ja

ison määrän leikkieläimiä, 

joista suurimpana Kisu-sonni oli saanut häädön jonkun erimielisyyden takia.

Säteet kurkkivat sinne ja tänne 

ja hetkeksi saivat kullata vaaleat kiharat, 

jotka hulmusivat niiden omistajan juostessa hippaa isosiskonsa kanssa.

Säteet arvelivat, 

että ympärillä oleva "elämä" lienee suurimmaksi osaksi

neiti-kiharapään aikaansaannosta.

Tässä vielä tummatukkaisena

Kaksi vuotta sitten saimme Puron varteen potran tyttövauvan 

ilmiselvästä "poikamahasta" huolimatta:)

En rupea tässä huokailemaan, miten nopeasti aika on rientänyt.

Se nyt vain sattuu rientämään ja me yritämme pysytellä mukana.

Elämää nämä vuodet ovat olleet täynnä.

Totisesti.

Tänään aurinko on paistanut ja pakkanen paukkunut meidän Nellylle.

Hänellä on nauravat silmät, luja tahto ja kova ääni.

Hän on kaikkea sitä,

 mitä isosisko-Nanna tiivisti yhteen lauseeseen muutama päivä takaperin: 

"Onneksi meillä on tuo pikkusisko-Nelly".

n. puolivuotias

p.s. Synttäreiden kunniaksi pinnasänky vaihtui isojen tyttöjen sängyksi pari päivää sitten.

Hyvin nukuttaa:)

Härkäviikot ja reikäleivät

...vai miten se sanonta menikään,

kun tulee puhe joulunpyhien jälkeisestä ajasta?

Sillä taidetaan kuitenkin tarkoittaa tätä aikaa,

kun joulu on enää muisto vyötäröllä 

ja arki pyörii eteenpäin tuttuja uomiaan,

eikä kovin mitän erikoista ole näköpiirissä.

Tuttua, turvallista ja ehkä vähän tylsääkin.

Pimeys, joka ainakin allekirjoittaneet sai totaaliselle nollatasolle,

on rahtusen väistynyt lumikerroksen tieltä.

On se kyllä jännä, miten jo aivan ohutkin kerros lunta, 

saa kaiken näyttämään ihan toisenlaiselta. 

Viime yönä ihailin kuuta ja yöllistä TALVImaisemaa.

Kaunista, pitkästä aikaa.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Kulunut viikko on pitänyt sisällään maailman tavallisimpia asioita:

koulua, töitä,harrastuksia, vähän sairastelua, siivousta ja pyykkäystä.

Kuusi riisuttiin koristeista torstaina ja sen myötä mieleen hiipi haikeus, 

joka iskee jokaisen joulun jälkeen.

Lapsetkin olivat mietteissään, 

pitääkö tässä kokonainen vuodenkierto odottaa ennen uuden kuusen tulemista.

 Mietimme, mitä kaikkia asioita tähän vuoteen mahtaakaan mahtua, ennen uutta joulua.

Muusta ei ole varmuutta, jos elää saamme, 

niin ainakin olemme ensi jouluna vuoden verran vanhempia.

Vielä ei pääse potkuttelemaan.

Ulkona satelee lunta ja pakkastakin on.

Ehkä olisi syytä pukea väki pihalle.

Mukavaa sunnuntai-iltapäivää kaikille!

Nollataso

Nollilla on.

Niin kuin kuvasta näkyy.

Oma olo.

Yleinen mieliala.

Mutta tästä on suunta ylöspäin.

Täällä ei ole tapahtunut mitään kauheaa.

Kaikki on hyvin.

Mutta ulkona on pimeää, 

eikä pimeys ole vielä koskaan tuntunut näin ikävälle. 

Minähän olen ollut suuri "pimeyden ja hämärän puolestapuhuja" aina.

Tule jo valo.

Auttaisikohan, jos nimeäisi pimeyden uudella tavalla?

Meillä on leikkieläimiä, joiden joukossa on iso ja komea sonni.

Hieman pelottava ja kunniotusta herättävän oloinen, 

niin kuin sonnit oikeassakin elämässä.

Jostakin syystä Nelly on nimennyt tämän sonnin Kisuksi.

Eihän sellaista voi pelätä,

jota toinen kutsuu lempeästi: "Tule tänne, lakas Kisu!"

Onko siis uusia nimiehdotuksia tuolle ulkona vallitsevalle säätyypille?

 

Järjestystä elämään

En tehnyt mitään "järjestä kaikki kaappisi ja laatikkosi"-joulusiivouksia.

Marttaliiton ohjeiden mukaan siivoan kaaappini jouluksi sitten,

kun aion niissä jouluni viettää.

Näin joulun ajan alkaessa kulkea kohti loppuaan, 

rupesi mieleen tulemaan tarve järjestellä edes jotain tavaroita järkevämmin.

Minun kohdallani kaappien tai laatikoiden järjestäminen tarkoittaa myös sitä,

että konkreettisen järjestelytyön lisäksi samalla monet asiat järjestyvät 

pääkopassani oikeisiin mittasuhteisiin.

Kaikenlaista huvittavaa löytyi.

En tiennyt omistavani viittä avaamatonta kookoshiutalepussia 

niiden kahden jo avatun lisäksi. 

Kokonaisia mustapippureita löytyi kolme avaamatonta pussia 

ja jotain ihme fenkolia. 

Ei aavistustakaan,

 mitä tarkoitusta varten sellainen maustepussi on meille rantautunut. 

Lupaus tälle vuodelle: 

ennen kauppaanlähtöä tarkistan, 

onko ostoslistalla olevia mausteita kenties jo valmiiksi kaapissa.

Jollekin toiselle tuo ei ole lupaus, vaan päivänselvä asia...

 

Järjestykseen pääsivät myös pipot, hanskat, villasukat 

ja muut tykötarpeet talviseen ulkoiluun 

(kelien puolesta näyttää kyllä siltä, 

että turhaan pesin tuulipuvut ja kurahaalarit talvisäilöön).

Mikä siinä onkin, että jokainen meillä tietää mihin laatikkoon pipot kuuluvat,

mistä etsitään kinttaat ja villasukat löytyvät siitä vierestä.

Ja kuitenkin nämä asusteet ovat tuon tuostakin hirvittävässä epäjärjestyksessä.

Tuskin me mikään ainutlaatuinen perhe ollaan tässä suhteessa.

Luultavasti aika monella ne ovat ihan yhtä sekaisin,

mutta ihmetyttää se silti,

kun periaatteessa ne olisi hyvin helppo pitää järjestyksessä.

No, nyt ne ovat.

Ehkä muutaman päivän.

 

 

Tämmöistä on touhuttu Puron varresa viime päivinä.

Hetki sitten kävin pienellä kävelylenkillä.

Koski kuohui komeasti, taivas oli pilvistä paksu 

ja valoisaa ei ole ollut moneen päivään.

Onneksi pihoilla olevat lyhdyt ja jouluvalot tuikkivat kauniisti 

ja ikkunoissa loistivat vielä monenlaiset joulukyntteliköt ja -valot. 

Jotain joulujuttuja olen jo siivonnut varastoon,

mutta ikkunoissa olevat valot pidän niin pitkään, 

että tämä pimeys tuntuu edes vähän voitetulta.

Päivän olisi kai kuulunut jo jatkua,

mutta ei sitä vielä missään huomaa.

Sitä odotellessa...

Vuosi 2013

Vuosiluku ehti jo vaihtua, 

mutta siitä huolimatta katson vielä hetken taaksepäin 

ja menneeseen vuoteen. 

Jollakin tavalla tähän vuoden vaihtumiseen liittyy 

tilin tekeminen menneen vuoden kanssa 

tai ainakin on mukava hetkeksi pysähtyä ja miettiä, 

mitä kaikkea se mennyt vuosi piti sisällään.

Tämän uudenvuoden meemin nappasin Heivattut kudelmat-blogin MariJ:ltä 

viime vuotiseen tapaan.

Tuo meemi on kyllä huvittava sana, enkä edes tarkkaan tiedä mistä se tulee.

Mutta meemiksi näitä kaikenmaailman "blogikyselyitä" näytetään kutsuvan;)

1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Kävin Powerpark-huvipuiston kummitusjunassa 

ja Vaasan ja Seinäjoen kaupunginorkestereiden konsertissa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi (tälle) vuodelle?

Pidin osittain. 

Minulla on tavoite pudottaa painoani tietyn kilomäärän verran 

ja pääsin tästä tavoitteesta noin puoleen. 

Kuulostaa ehkä vähältä, 

mutta olen siihenkin todella tyytyväinen 

ja tulevalle vuodelle asetan tavoitteeksi pudottaa sen jäljelle jäävän puoliskan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Aivan lähin perhepiiri ei tänä vuonna kasvanut pikkuihmisillä, 

mutta ainakin kaksi uutta pikkuserkkua syntyi meidän lapsille.

Lisäksi tuttavien ja lasten kavereiden perheisiin on vauvoja syntynyt.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei, onneksi.

5. Missä maissa kävit?

Vain Suomessa

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, jota puuttui vuodesta 2013?

Lisää kärsivällisyyttä ja sitten muutamia sellaisia asioita,

joita en blogiini kirjoita.

7. Mitkä vuoden 2013 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

Voi kun tietäisitte miten huono olen muistamaan päivämääriä.

Lasten syntympäivät muistan 

ja sitä ei varmaan tarvitse sen kummemin perustella.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Ei aavistustakaan.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Pinnani ei ole vuosien varrella pidentynyt ollenkaan niin paljon, 

kuin haluaisin ja olen yrittänyt.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

En mistään suuremmasta.

Kaksi mahatautia mahtui omalle kohdalleni, 

mutta luultavasi minulla on asiat aika hyvin, 

jos niistä alan valittamaan.

11. Mikä on paras asia, jonka ostit?

Viime vuonna en ostanut juurikaan mitään ylimääräistä 

ja siihen olen tyytyväinen.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Lapset osaavat olla lähes päivittäin hauskoja ja hassuja:)

13. Kenen käytös masensi?

Ei varsinaisesti kenenkään. 

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Lainojen maksuun, ruokaan, normaaliin elämiseen. 

15. Mistä olit oikein, oikein innoissasi?

Kuulostan varmaan aika tylsältä ihmiseltä, kun sanon, 

etten ainakaan äkikseltään muista mistä olisin ollut oikein järjettömän innoissani. 

Paljon on tilanteita, joissa innostun, 

mutta aika tasaista eloa tämä on viime aikoina ollut. 

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2013?

Seurasin mielenkiinnolla "Vain elämää"-sarjaa televisiosta. 

Sen sarjan laulut olkoot tämän vuoden maamerkkejä. 

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?

Laihempi:)

 c) rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi (ajattelin siis rahaa). 

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikkunut, leiponut, lukenut. 

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Jäkättänyt ja jankuttanut. 

20. Kuinka vietit joulua?

Perinteisesti perheen ja sukulaisten parissa.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Onhan noita hetkiä. 

Mutta ei mitään täällä kerrottavaa. 

22. Rakastuitko vuonna 2013?

Kyllä, niinkin voi sanoa:) 

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

Heh:D

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Putous, Tanssii tähtien kanssa, Vain elämää, Hakekaa kätilö.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Viha on voimakas ja vaarallinen sana.

En voi sanoa vihaavani ketään. 

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Pidin Hakekaa kätilö tv-sarjasta ja samoin pidin myös siitä kirjasta. 

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu oli vaikuttava lukukokemus. 

Kirjan kieli oli kaunista ja teksti antoi ajattelemisen aihetta. 

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

En muista löytäneeni varsinaisesti mitään kovin uutta.

Sen sijaan oli hauska tehdä löytöjä omasta levyhyllystä 

ja kuunnella sellaisia cd-levyjä, 

joiden edellisestä kuuntelusta oli jo vuosia aikaa.

28. Mitä halusit ja sait?

Pääpiirteissään olen saanut kaiken, mitä olen halunnut.

Se on toisaalta aika pelottava tilanne.

29. Mitä halusit, muttet saanut?

Enemmän rahaa.

Mutta se on sitten kokonaan toinen asia,

 onko tuollainen haluaminen järkevää. 

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Olen katsonut elokuvia ja ylipäätään televisiota todella vähän.

Ainut leffa, jonka kävin oikein elokuvissa katsomassa oli Rölli ja kultainen avain, 

jonka katsoin lasten kanssa. 

Oli muuten ihan hyvä elokuva:)

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Olen lähempänä 70 ikävuotta mitä syntymääni.

Syntymäpäivääni vietin tekemällä päivällä töitä 

ja illalla olimme lippukunnan joulujuhlassa, 

jossa minut yllätettiin yhteisellä onnittelulaululla:D

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Rahtunen enemmän rahaa.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2013?

Minulla ei taida olla sellaista.

Siis mitään pukeutumiskonseptia:)

Farkut, joku paita, kesällä kaprit ja joku paita.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Tavallinen elämä ja arki. 

Perhe aika laajassakin merkityksessä, 

muutamat ystävät, usko, hyvä ruoka ja suklaa:)

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

En varsinaisesti pidä tai ole pitämättä kenestäkään.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Seuraan politiikkaan jonkin verran lehtien ja uutisten kautta. 

Ajankohtaisista asioista tulee puhuttua, 

mutta aika äkkiä ne sitten myös unohtuvat, jäävät taka-alalle 

tai vaihtuvat uusiin puheenaiheisiin.

37. Ketä ikävöit?

Paria vähän kauempana asuvaa ystävääni ja siskoani,

joita kaikkia olisi mukava tavata useammin.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

En tainnut tavata kovinkaan paljoa uusia ihmisiä viime vuonna.

Jokainen uusi kohtaaminen on sinällään arvokas, 

eikä niitä ole syytä laittaa paremmuusjärjestykseen.

39. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2013?

En minä tämmöisiä koskaan muista silloin kun pitäisi.

Lähes päivittäin kuitenkin kuulee/näkee jonkun ajatuksen tai ohjeen,

jota pitää hyvänä ja arvokkaana.

40. Lainaa sanoituksia, jotka summaavat vuoden 2013.

Tähän tulee sama vastaus kuin tuohon edelliseen kysymykseen.

Tulipas paljon tekstiä.
Jos joku haluaa tehdä tämän omassa blogissaan,
anna vinkkiä niin tulen lukemaan sinun vuodestasi.

Hyvää uutta vuotta 2014!

Tässä näkymään Puron varresta uuden vuoden ensimmäisenä päivänä.

Tulvavesi on jo laskenut hieman 

ja jättänyt jälkeensä mukanaan kuljettamia oksia ja puun kappaleita.

En jaksa repiä tästä muuta positiivista kuin sen,

että näin öljylämmittäjän näkökulmasta uutta öljysatsia ei tarvitse vielä hetkeen tilata.

Sen verran lämmintä on.

Uusi vuosi vaihtui Puron varresa hyvin rauhallisissa merkeissä.

Pienintä lukuunottamatta lapset viettivät välipäivinä pari yötä 

"Kolmen maakunnan mummulassa" ja kotiutuivat eilen.

Nyt on talossa taas normaali hulina päällä ja se toki tuntuu mukavalle.

Kävimme pienellä kävelylenkillä päivän harmaudessa,

mutta muuten olemme olleet tiiviisti kotosalla.

Kohta pitäisi kaivaa koulureput ja -vaatteet esille huomista varten.

Juhlat on nyt juhlittu ja edessä on paluu normaaliin arkeen.

Ei huono sekään.

Katsotaan millainen tulee vuodesta 2014.

Kiitos, kun jaksatte pysytellä mukana:)