sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Pyhäaamun aatoksia

Kesäkuun viimeinen sunnuntai ja toiseksi viimeinen päivä.
Juhannuksen jälkeen elämä palasi tavallisiin arkisiin puuhiin.
Rehun teon jälkeen meidän reviirimme laajeni takapihalta avautuvalle pellolle,
jonne oli jäänyt sopivasti pieniä heinämyttyjä leikkejä varten.
Menneellä viikolla pellolla on "tehty rehua" 
yhteenlaskettuna useiden tuntien ajan.
Polkuraktorit, pyörät, mönkijä 
ja kaikki muu mahdollinen leluarsenaali 
on valjastettu käyttöön. 
Pihan perällä on komea heinäkasa, 
joka kuulemma viedään sitten jossakin vaiheessa mummulan lehmille.


Ja remonttikin etenee.
Meille on ilmestynyt seinään ovi:)
Ja ulkoseinässä komeilee ikkuna. 
Tosin kuvassa puuttuu vielä koko ulkoseinä,
mutta homma etenee.

Tänään Puron varresa vietetään "kummitusten päivää".
Luvassa on useammankin kummin vierailu päivän aikana:)

Hyvää pyhää!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Juhannuksen viettoa osa II

Viimein on hetki aikaa laittaa tännekin loput juhannuskuulumiset.
Juhannusreissumme Savon suunnalle päättyi mökkijuhannuspäivään.
Kotimatkan varrelle osui tädin perheen kesämökki,
jonne saimme kutsun ja sitä ilomielin noudatimme.
Savon täti miehineen lähti myös mukaan,
joten matka sujui keskimääräistä rauhallisemmin,
kun osa matkalaisista "yllättäen" halusikin mieluummin just sen toisen auton kyytiin.


Perillä meitä odottivat kaunis järvimaisema, täti miehensä kanssa, serkkupoika,serkkutyttö perheineen ja maistuva lohikeitto.
Syömisen jälkeen lapsilla olikin jo kova kiire uimaan,
vaikka vesi oli lähes arktisen kylmää.
Sauna lämpeni rannassa,
joten sieltä käsin pienet pulahdukset onnistuivat.
Lapset olisivat varmaan uineet tuntitolkulla,
mutta minua paleli jo pelkästään laiturilla katsominen.
En tiedä johtuiko se kylmästä vedestä vai mistä,
mutta joka tapauksessa Kasperia pitkään vaivannut 
kumea yskä loppui kuin seinään tuohon uintireissuun.
Ihan kummallista.

Päivään mahtui myös monenlaisia pihapelejä, 
Kasper kävi soutamassa kummitätinsä kanssa
ja ähkyyn asti syömistä.
Juhannuksen aikana hankitut 
ylimääräiset kalorit kummittelevat vieläkin,
sillä aktiivisena liikkujana en ole käynyt koko menneellä viikolla 
lenkillä yhtään ainutta kertaa. 
Mitenkä se sanonta menikään...
saavutetuista linjoista on pidettävä kiinni...

Istuin rannalla hetken aikaa ja annoin katseen vaeltaa kauniissa, 
joskin hyvin kylmässä, maisemassa. 
Taivas oli sininen, tuuli väreili kauniisti järven pinnalla 
ja kesä tuoksui monin eri tavoin. 
Kyllä siitä rauhoittumisesta voimaa saa. 
Meillä on täällä kotona nykyisellään aika vilskettä, 
jota oma työni lisää vielä entisestään. 
Se on hyvää vilskettä, 
josta enimmän osan aikaa tykkään. 
Mutta olen huomannut, 
että yhä enenevässä määrin 
tarvitsen sen vilskeen vastapainoksi pieniä, 
rauhallisia ja hiljaisia hetkiä. 
Hetken tuijottelu järven selälle oli minulle mieleen jäävä hetki.

Juhannuksen jälkeen onkin ollut taas normaalia vilskettä täällä kotona.
Ja kylmää edelleen.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle, 
joka täällä käy lukemassa näitä juttuja.
Erityisterveiset mökkijuhannuspäivää kanssamme viettäneille:)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannuksen viettoa osa I

Tämän vuoden juhannus 
poikkesi aikaisemmista vuosista monellakin tapaa.
Emme olleet koskaan aikaisemmin 
viettäneet juhannusta Savon-tätin luona,
mutta eipä ollut Savon-tätikään ollut 
juhannusta vapaalla sen jälkeen,
kun on 15 vuotta täyttänyt.


Lapset odottivat kuin kuuta nousevaa matkaan lähtöä
ja ennenkaikkea määränpäätä.
Helteet eivät ainakaan kiusanneet matkalaisia,
joten liekö siinä sen salaisuus,
että matka Savon-tätin maille sujui ennätysmäisen sutjakasti.
Meillä lapset ovat kyllä aina olleet aika hyviä autossa istujia,
joten mitään kovin kummoisia kauhutarinoita 
satoja kilometrejä yhtä soittoa huutavista tenavista 
meillä ei ole kerrottavaksi.


Juhannukseen kuului hyvin pitkälti samoja elementtejä 
kuin aika monen muunkin suomalaisen juhannukseen: 
grillausta, saunomista, yhdessäoloa, 
taas vähän grillausta, pelaamista...
Urkumusiikki ei ehkä ole sitä kaikkein 
perisuomalaisinta juhannussoitantaa,
mutta kyseinen soittopeli kiinnosti vähän jokaista.
 
Maha tuntuu olevan täynnä vieläkin.
 Ja kieltämättä tuntui mukavalle
tua monta kertaa valmiiseen pöytään.
Toki yhdessä puuhasimme ruokia ja laitoimme tiskejä,
mutta toisen huushollissa ollessa se
 päävastuu on kuitenkin talon emännällä. 
Ja isäntä hoiteli grillimestarin tehtäviä varsin mallikkaasti.


Juhannusaattona keksimme kuitenkin vähän myllistää 
tätin pihalla olevaa kukka-aluetta,
joka oli odottanut inspiraatiota ja uudistumista.
Nyt oli väkeä lapion varteen, traktorin rattiin 
ja ennenkaikkea oli monta näkemystä siitä, 
kuinka kukka-aluetta pitäisi uudistaa:)
Mielipiteistä ei totisesti ollut pulaa.
Joten ei muuta kuin hihat heilumaan 
ja aika kiva näköistä tuli.
Tänään saimme jo kuvia siitä,
miten uudistustyöt olivat jatkuneet 
puutarhamyymälässä käymisen jälkeen.

Juhannus suomalais-savolaisessa mäntymetsämaisemassa oli kaikinpuolin hyvä.
Muistona vihreät housunpolvet ja hyvä mieli:)
Mökkijuhannustakin pääsimme viettämään,
mutta siitä teen ihan oman postauksen seuraavaksi.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Poimintoja juhannusviikon varrelta

Tuntuu ihan joltakin muulta kuin torstai-illalta.
Vähän niin kuin viikonlopulta, mutta ei kuitenkaan.
Juhannusviikko on ollut erittäin touhukas,
talo on ollut täynnä väkeä lähes tauotta 
ja monta puuhaa on kesken koko ajan.
Oma olo on jollakin tavalla väsynyt
ja siksi oli nautinnollista lämmittää illalla sauna
ja suunnata ajatukset hieman erilaisille urille
ja palata tuttuihin kuvioihin taas pyhien jälkeen.
Remontti etenee askel kerrallaan.
Lattiavalu on tehty ja nyt odotellaan rauhassa sen kuivumista.
Sähkötyöt etenevät 
ja seuraavana taitaakin olla vuorossa ulkoseinän laudoitus 
ja sitten saa puhkaista reiän sisälle taloon.
 Kasvimaan suhteen olemme äärettömän jälkijunassa,
mutta jospa sieltä vielä jotakin ehtisi kasvaa.
Nyt on ollut niin kylmäkin,
että pakostahan siinä kasvukin hidastuu.
Nuo istutuslaatikot ovat kevään partioiltojen satoa.
Lapset kylvivät jokainen oman laatikkonsa 
ja äitille ja iskällekin laitettiin oma:)
Mummulan rehunteko piti Kasperin kiireisenä.
Kesäillan saunanlämmityksen ja piipusta nousevan savun haju 
yhdistettynä niitetyn heinän tuoksuun, 
ovat parhaita kesätuoksuja mitä olla voi. 
Joskus rehua on tehty sortsit jalassa ilman paitaa.
Tänä vuonna sitä on tehty pitkät kalsarit jalassa
ja hanskat käsissä.
Lämpötila on ollut suunnilleen sama kuin puoli vuotta sitten joulukuussa.
 Ja pihlajat. 
Siinä lisää hyviä kesätuoksuja.

Koleasta säästä johtuen ei oikein tunnu siltä,
että keskikesän juhla olisi käsillä.
Mutta juhannus on:)
Hyvää juhannusta itse kullekin säädylle maalla, merellä ja ilmassa.
 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

9 vuotta

Yhdeksän vuotta sitten kesäöinen maisema oli hämärä Turun Hämeentiellä.
En katsellut maisemaa öisen kulkijan silmin,
vaan ikkunan läpi Tyksin synnytyssalista käsin.
Edelleen muistan ikkunasta avautuvan maiseman:
Hämeentiellä oli menossa tietyö 
ja juuri ikkunan alla oli tiessä nauhoilla eristetty kuoppa
ja vieressä hiekkaläjä, jossa oli lapio pystyssä hieman oikealle kallellaan. 
Tuota maisemaa ehdin yön aikana katsella monen monta kertaa,
puristin ilokaasumaskia kädessäni
ja kieltämättä välillä tuli mieleen, 
etteikö tämä yö lopu ikinä ja aamu valkene koskaan.

Yhdeksän vuotta sitten yö oli pitkä,
se oli tuskainen 
ja se oli jotakin, mitä en ollut koskaan ennen kokenut.
Ja niin kuin kaikki yöt, sekin loppui aikanaan.
Aamuaurinko nousi jossakin vaiheessa,
työmaalle saapuivat työmiehet 
ja meille syntyi aamupäivän aikana esikoispoika.

Yhdeksään vuoteen mahtuu pienen pojan elämä.
Hyvinä hetkinä kiitän ja ihmettelen,
huonoina mietin, olenko pilannut sen kokonaan.
Vielä jonkin aikaa saan olla perheen toiseksi pisin.
Kengännumeron suhteen olen ollut pronssilla jo pitkään:)


Viikonloppu on mennyt juhliessa.
Lauantaina talo täyttyi kavereista,
tänään sukulaisista.
Posti toi kummien paketit,
jotka on jätetty odottamaan huomista maanantaita,
virallista syntymäpäivää 
(päivänsankarin  oma toive ja päätös).
Kiitos kaikille kanssamme juhlineille!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Paluu kesäkuun alkuun

Kesäkuu alkoi viikko sitten säätilaltaan kylmänä, 
mutta eipä tässä muuten mitään valittamista ole ollut. 
Helteistäkin on saatu nauttia.
Tämä postaus on jäänyt vahingossa julkaisematta
ja nyt on hyvä aika,
koska tänäänkin on viileä ja sateinen sää.
Helteillä tuntuu hassulta julkaista kuvia,
joissa vilahtaa sukkahousut...



Meille on tullut tavaksi juhlistaa koulujen lomien alkua
 hakemalla valtava jättipitsa kotiin lähikaupungista. 
Kun harrastaa tällaista noutoruokaa riittävän harvoin, 
siitä tulee hyvin merkityksellistä.
 Tätäkin pitsaa odotettiin toista viikkoa. 
Ja hyvää kannattaa odottaa:) 
Odotellessa pitsan valmistumista,
kävimme katselemassa kaunista jokimaisemaa läheisellä kävelysillalla.


Turhaan ei puhuta jättipitsasta, 
sillä siitä söi meidän kuusihenkinen perheemme mahat täyteen 
ja jäljelle jäi vielä iltapalaksikin palaset.
 Yhden annoksen hinta ei ollut kolmeakaan euroa.
 Ei paha minun mielestäni.
Syyslomaa odotellessa:)
Makoisaa viikon alkua kaikille Puron varresa piipahtaville!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Pieniä tapahtumia...

niitä on totisesti ollut tämä viikko täynnä.

Kesä, aurinko, helteet.
Vähitellen saapuvat itikat.
Remontti etenee.
Lapset kavereilla ja kaverit meillä.
Urheilukoulua.
Ulkona nopeasti kuivuvat pyykit. 
Pihlajat puhkesivat täyteen kukkaan
ja se niiden tuoksu...aah!

Nannan ensimmäinen irronnut maitohammas.
Hampaan jättämä välämä on esitelty kaupan kassalla jo kahdesti,
onneksi työvuorossa ollut naapuri 
osaa olla ihanan kiinnostunut pienen suurista uutisista:)


Sairastumista, joka luonnollisesti sotkee monen monta suunnitelmaa.
Jäätelöä, eikä yhtään urheilusuoritusta -minulta.

Ilman noita kahta viimeistä kohtaa, 
tämä olisi ollut mitä parhain viikko.

Ja nyt alkoi satamaan.
Vaikuttaa sellaiselta rauhalliselta kesäsateelta.
Satakoon rauhassa.