Tämän vuoden juhannus
poikkesi aikaisemmista vuosista monellakin tapaa.
Emme olleet koskaan aikaisemmin
viettäneet juhannusta Savon-tätin luona,
mutta eipä ollut Savon-tätikään ollut
juhannusta vapaalla sen jälkeen,
kun on 15 vuotta täyttänyt.
Lapset odottivat kuin kuuta nousevaa matkaan lähtöä
ja ennenkaikkea määränpäätä.
Helteet eivät ainakaan kiusanneet matkalaisia,
joten liekö siinä sen salaisuus,
että matka Savon-tätin maille sujui ennätysmäisen sutjakasti.
Meillä lapset ovat kyllä aina olleet aika hyviä autossa istujia,
joten mitään kovin kummoisia kauhutarinoita
satoja kilometrejä yhtä soittoa huutavista tenavista
meillä ei ole kerrottavaksi.
Juhannukseen kuului hyvin pitkälti samoja elementtejä
kuin aika monen muunkin suomalaisen juhannukseen:
grillausta, saunomista, yhdessäoloa,
taas vähän grillausta, pelaamista...
Urkumusiikki ei ehkä ole sitä kaikkein
perisuomalaisinta juhannussoitantaa,
mutta kyseinen soittopeli kiinnosti vähän jokaista.
Maha tuntuu olevan täynnä vieläkin.
Ja kieltämättä tuntui mukavalle
tua monta kertaa valmiiseen pöytään.
Toki yhdessä puuhasimme ruokia ja laitoimme tiskejä,
mutta toisen huushollissa ollessa se
päävastuu on kuitenkin talon emännällä.
Ja isäntä hoiteli grillimestarin tehtäviä varsin mallikkaasti.
Juhannusaattona keksimme kuitenkin vähän myllistää
tätin pihalla olevaa kukka-aluetta,
joka oli odottanut inspiraatiota ja uudistumista.
Nyt oli väkeä lapion varteen, traktorin rattiin
ja ennenkaikkea oli monta näkemystä siitä,
kuinka kukka-aluetta pitäisi uudistaa:)
Mielipiteistä ei totisesti ollut pulaa.
Joten ei muuta kuin hihat heilumaan
ja aika kiva näköistä tuli.
Tänään saimme jo kuvia siitä,
miten uudistustyöt olivat jatkuneet
puutarhamyymälässä käymisen jälkeen.
Juhannus suomalais-savolaisessa mäntymetsämaisemassa oli kaikinpuolin hyvä.
Muistona vihreät housunpolvet ja hyvä mieli:)
Mökkijuhannustakin pääsimme viettämään,
mutta siitä teen ihan oman postauksen seuraavaksi.