Toukokuun viimeinen päivä.
Vaikken ole töissä koulussa eikä minulla ala kesäloma,
niin siitä huolimatta toukokuun viimeiseen päivään
liittyy jotenkin erilainen tunnelma
kuin muiden kuukausien viimeiseen päivään.
Ehkä joulukuun viimeisessä päivässä on jotakin samaa,
koska siihenkin liittyy yhden aikakauden (vuoden)
loppumista ja uuden alkamista.
Tämä tunne juontaa juurensa varmaankin omilta kouluajoilta
ja nousee pintaan joka vuosi.
Tunne on samalla kertaa iloisen odottava ja samalla haikea.
Edessä on kesä kaikkine juttuineen
ja samalla on jätettävä taakse mennyt alkuvuosi,
mitä se sitten ikinä on pitänyt sisällään.
Tämän vuoden toukokuu loppuu sateeseen.
Mutta vesihän on elämän merkki ja edellytys,
joten ei huono loppu ollenkaan.
Eskarilaisen kesäloma alkoi jo helatorstaina,
mutta todellisen huipennuksen se taisi saada eilen,
kun kauan heilunut ja hermoja raastanut etuhammas viimeinkin irtosi.
Kasper sai todistuksensa tänään
ja pakko sen verran kehaista, että se oli hyvä todistus...:)
Syksyllä onkin onkin sitten edessä monia uusia asoita,
kun alkaa kolmas luokka.
Ja mikä olisikaan parempi tapa päättää toukokuu
kuin juhlia opintonsa päättänyttä.
Tällä kertaa juhlinnan kohteena oli ylioppilaaksi kirjoittanut
ensimmäinen kummilapseni, komea ja fiksu nuorimies.
Sateen ropistessa ikkunaan,
toivon kaikille koulunsa päättäneille
ja meille muillekin hyvää kesää!
Tuokoon
Onnellisuutta
Uusi
Kesä.
Olkoon
Kulkusi
Uteliaan
Urheaa!
p.s. Vielä lisäys.
Minusta on aina mukavaa, kun yllättäin, odottamatta,
kohtaan ihmisen, joka kertoo lukevansa blogiani.
Tänään kohtasin.
Kiva, kun "ilmiannoit" itsesi:)