perjantai 31. toukokuuta 2013

Toukokuu summa summarum

Toukokuu on taputeltu ja on aika katsoa,
mitä toukokuun kirjaimet mieleen tuovat: 

T-tuomi
Kaunis ja tuoksuva puu, 
jonka kukinnasta tulevat mieleen omat yläasteajat.
Kuljin linja-autopysäkille naapurin vanhan navetan ohi 
ja navetan pihalla kasvoi (ja kasvaa yhä) iso tuomi.
 Kun ohikulkiessa haisteli tuomenkukkien huumaavaa tuoksua tiesi, 
että kesäloma on ihan ovella. 
Mukavaa on myös se, 
että täällä meidän omassa pihassa puron varresa kasvaa tuomi:)

O - omituiset otukset
Ötököitä piisaa joka lähtöön.
Puron varresa kukaan ei niistä liiemmälti välitä,
mutta yritämme sietää ja tulla toimeen.

U- uiminen
Facebook on täyttynyt viime päivinä lukuisista 
"kävin heittämässä talviturkit pois"-tyylisistä päivityksistä. 
Minun kaltaiseni vilukissa tärisee rannalla, 
eikä ole edes harkinnut uimista vielä pitkiin aikoihin.

K - kesä
Kesä tuli kera superlämpimien ilmojen.
Tuntuu oikeastaan ihan hassulta, 
ettei vielä ole eletty päivääkään kesäkuuta
(tätä kirjoittaessa siis, en tiedä vielä julkaisenko tämän toukouun viimeinen
vai kesäkuun ensimmäinen päivä)
mutta kesä on ollut jo kauan.

O-onni
Löytyy tavallisista asioista. 
Jos sinä tarvitset jotakuta ja jos joku tarvii sua,
niin eikö silloin kaikki ole niin kuin pitääkin? 
Leipä, voi, maito.
Tankki täynnä bensaa.
Toimiva hyttysmyrkky.
Elämää.

K -kahvi
Juon sitä nykyisin aivan liikaa,
enkä kuitenkaan aio edes yrittää vähentää.

U - uloste eli sonta
Tässä tapauksessa en puhu omasta suolentoiminnastani vaan lehmien.
Maataloissa toukokuuhun kuuluu lietteen tai lannan 
(minä käytän kyllä mieluummin termiä sonta) 
levittäminen pelloille ennen kylvötöitä. 
Ei ole mikään pikku juttu ajaa 90 kuormaa "sitä ihtiään" pellolle.
Isäni on sen tässä kuussa tehnyt. 
Uskallan veikata, että kukaan blogini lukijoista ei ole pystynyt samaan, 
joten jos tämä olisi ollut kilpailu, isäukolle menisi voitto:)
Tai jos lukijoista löytyy joku, joka pistää paremmaksi, 
ilmoittautukoon välittömästi!

U - uuni
Tämä menee jo tahattoman komiikan puolelle,
mutta se hiivatin uuni on pesemättä EDELLEEN!
Käry sen kuin pahenee...

Ja niin kuin aina ennenkin, näitä on kiva lukea muidenkin blogeista,
joten laittakaahan tulemaan omia kuukausikirjaimianne!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pellolla

Niin kuin olen täälläkin jo monesti sen todennut,
tämä kevät ja alkukesä ovat tuntuneet pitkän talven jäljiltä hyvältä.
On ollut hyvä tunne nostaa kasvot aurinkoa kohti ja tuntea sen lämpö kasvoilla.

Tästä se kasvu taas lähtee käyntiin
 Vaikka me täällä puron varresa emme olekaan maanviljelijöitä,
maatalon elämä tulee tällä hetkelä meitä lähelle mummulan kautta.
Ja jos on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa maatalossa,
ei siitä sielunmaisemasta irti pääse.
Hyvä esimerkki tästä on, 
että eräs ystäväni saattaa edelleen sanoa tulevansa meillä käymään "navetta-aikana", vaikka on elänyt kaupungissa ison osan elämästään. 
Ja ilman sen kummempia tarkennuksia tiedämme molemmat, 
että tämä aika tarkoittaa noin klo 16-18 välistä aikaa.

Välillä tarvitaan kaivuriakin
Keväällä pelloilla möyrii jos jonkinmoista konetta ja vempainta niiden koneitten perässä.
On kiire saada pellot siihen kuntoon, että siemenet saadaan ajallaan itämään.
Kasperin harmina on koulu, jossa pitää käydä myös toukokuussa:D
Eräänkin kerran koulusta on tullut kiukkuinen poika, 
jota harmittaa se, että taas pappalla on ollut kaikkea jännää traktorihommaa koko päivän ja hän on vain joutunut olemaan koulussa.
Mutta eipä nuo ekaluokkalaisen koulupäivät vielä päätähuimaavan pitkiä ole,
joten pellollekin ehtii.

Kaivurin kauhaan saisi varmaan hyvän majan
Yhtenä päivänä kävimme tyttöjen kanssa viemässä Kasperin pellolle ja katselimme samalla, kun serkkupoika oli kaivurinsa kanssa jotakin kaivuuhommaa tekemässä.
Ammattitaitoa on niin monenlaista.
Nykyään näyttää siltä, että ainakin joissakin piireissä kovasti ihaillaan suuria tutkintomääriä ja hienoja ammattinimikkeitä 
ja samaan aikaan jotenkin vähätellään ruumiillista työtä ruohonjuuritasolla. 
Mutta sanonpa vaan, 
että aika monella meistä menisi sormi suuhun kaivurin ohjaimissa tai traktorin ratissa, 
kun pitäisi saada suoraa (!) ojaa tehdyksi 
tai peruutetuksi iso peräkärry täynnä milloin minkäkinlaista kuormaa 
juuri tiettyyn paikkaan. 
Molemmat hommat kysyvät rautaista ammattitaitoa.
Parasta olisi, kun arvostaisimme kaikenlaista osaamista.
Se koituu hyödyksi kaikille.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Retkellä osa II

Palaan vielä kertaalleen meidän retkitunnelmiin,
koska haluan tallentaa tänne muutaman kuvan, jotka räpsäisin vanhasta koulusta.
Lauantain retkikohteena ollut eläinpuisto pitää sisällään myös museokylän,
josta löytyy vanhoja rakennuksia kalusteineen.
Vanha koulu on omasta mielestäni yksi viehättävimmistä paikoista tuossa museokylässä.

Kaivo koulun pihalla
 Erityisesti koulurakennuksen seinille asetetut kuvataulut olivat hienoja.
Minusta niissä kuvatauluissa on suuri viisaus,
sillä monet meistä ovat visuaalisia oppijoita,
jolloin on tärkeää, että opittavasta asiasta on kuvia.

Biologian tunti: sika porsaineen
 Tämän päivän kouluissa ei varmaan tällaisia tauluja enää käytetä,
mutta ymmärtääkseni nämä vanhat kuvataulut 
ovat erittäin haluttuja esineitä kirpputoreilta yms. paikoista, 
joissa vanhaa tavaraa myydään.
Minusta olisi myös mukava saada näitä vanhoja koulutauluja kotiin,
mutta ne taulut mitä olen netin syövereistä löytänyt, 
ovat olleet sen verran suolaisen hintaisia, että ovat jääneet ostamatta.
Olisi mukava kuulla, jos blogini lukijoilla on muistoja 
tällaisten taulujen käytöstä oppitunneilla.
Itse muistan, että olemme ainakin joitakin kasveja opetelleet isoilta tauluilta.

Lukunurkkaus
 Vanhat lukukirjat ovat myös kiehtovia.
Vanhimmissa kirjoissa kerrotaan asioista, 
joita nykypolven oppilaat eivät ole koskaan edes nähneet, 
eivätkä kaikki ole kuulleetkaan.
Enää ei ole itsestäänselvää, 
että kirjan juttu paimeneen lähtemisestä olisi selvää tekstiä kaikille.
Vanhat lukukirjat tarjoavat yhden väylän entisajan elämään, 
elämänarvoihin ja ihmisten ajatusmaailmaan.
Kuvan kirjoihin ei valitettavasti saanut koskea.
Muuten olisin voinut istahtaa pulpetin nurkkaan 
ja jäädä siihen hetkeksi jos toiseksikin.

Kadonnut lammas

Tästä on jo aikaa jonkin verran, 
mutta käytiinpäs sitten lasten kanssa kaupassa.
Ostokset tehtiin ja kotiin tultiin.
Hyvä ilma kun oli, niin jäätiin vielä pihalle.
Kiikuttiin, juostiin, tehtiin hiekkakakkuja ja pyöräiltiin.
Kesken kaiken touhuamisen tuli kammottava tunne,
että joku puuttuu.
Ja tietysti puuttui se, joka suurimmalla todennäköisyydellä 
keksii pienessä päässään ties mitä tempauksia. 

Etsittiin sisältä, 
etsittiin autotallista, 
etsittiin takapihalta, 
etsittiin leikkimökistä, 
etsittiin etupihalta, 
etsittiin tieltä, 
etsittiin puron varresta.

Kurkussa kuristi kauhu.
Missä on yksi?
Mitä on tapahtunut?
Miten en ole huomannut mitään, 
vaikka itsekin olin pihalla koko ajan?

Sitten joku kurkkasi autoon...:



Löytyi!
 
Kauppamatkan uuvuttamana uni oli tullut kesken matkan 
ja kotiintulon tohinassa kukaan ei huomannut
 pientä nukkujaa kaikkein takimmaisella penkillä.
Huh helpotusta!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Retkellä kotieläinpuistossa

Postausten aihepiireistä päätelle me retkeilemme nykyisellään paljon:)
Tai sitten toukokuu vain sattuu olemaan kuukausi,
jonka aikana talven moninaiset kerhot, ryhmät ja muut kokoontumiset 
päättävät toimintakautensa jonkinlaisen retken muodossa.
Tänään oli vuorossa pyhäkoulujen päätös ja retkikohteena oli jo 
perinteeksi muodostunut reissu erääseen kotieläinpuistoon.

Tämä oli kuulemma parasta. Kissanpennut!
 Auringon paisteinen retkipäivä meni oikein mukavasti.
Olimme koko perheellä liikkeellä, eikä hukkaan joutunut kuin yksi lapsi 
ja sekin tilanne kesti vain hetken.
Retkikohde oli onneksi pienellä alueella ja meille entuudestaan tuttu,
joten isommat lapset saattoivat juosta kavereidensa kanssa vapaasti 
(kuulostaa siltä, kuin pitäisimme lapsia normaalisti sidottuina kiinni...).

Nättejä kuin siat pienenä
 Kovin pitkään eivät yksittäiset eläimet jaksaneet kiinnostaa.
Kun katselemista ja tekemistä on paljon, 
niin jokainen voi arvata,
etteivät jalat malta kävellä, 
eikä pää pysähtyä liian pitkäksi aikaa yhden karsinan eteen.

Komeita kanoja ja kukkoja
Eväät maistuivat ulkona makoisilta, niin kuin yleensä aina.
Kanojen häkistä bongasimme muutaman munan.

Poni ja tytöt
 Poni ei halunnut tulla taputeltavaksi tällä kertaa,
mutta pikkuiset karitsat sitä vastoin eivät olleet moksiskaan 
vähän kovakouraisemmastakaan käsittelystä.

Bää, bää. Samankokoiset pienet, Nelly ja karitsa:)
Tutti tiukasti suussa. Olihan se jännää.
 Tämmöisiä retkitunnelmia tältä päivältä.
Lauantai-illan jatkoja jokaiselle!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Oppia ikä kaikki

Jotkut lukijoista ehkä muistavat erään mustan pipon tässä jokin aika sitten,
joka ei viimeisen pesukertansa jälkeen ollut enään musta, 
vaan kauttaaltaan valkoisen nenäliinätöhnän peitossa. 
Roskiin jouti koko "komeus".

Ilokseni huomasin olevani oppivainen yksilö,
 ainakin mitä tulee pyykkihuoltoon 
(tai sitten vilkaisu pankkitilille pakottaa olemaan jatkossa tarkempi).
Nykyään muistan jopa tarkastaa poikani takintaskut 
ennen takin tunkemista pyykkikoneeseen.

Tämmöinen saldo tällä kertaa:

 Nyrkin kokoinen kivi, valkoista (taas!) paperia, linnunsulka, 
rasiallinen rusinoita ja kaksi muoviliskoa.

Kyllä taskujen sisältö aina jotakin takinkantajasta kertoo.
Miettikääs vaikka omia taskujanne;)

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Luontopolulla

Partion säännöllinen viikkotoiminta sai päätöksensä tiistai-iltana,
kun teimme lippukunnan kevätretken kotikaupungin lomakohteeseen.
Reppuihin paljon juotavaa ja takit,
koska "rannalla tuulee aina".
Todellisuudessa oli lämpimämpää mitä kotokylällä lähtiessä,
joten turhaan kannoimme takkeja mukana.
Olimme hyvin alkuillasta liikkeellä,
joten saimme kulkea ihan rauhassa.
Siitä olikin jo jonkin aikaa,
kun viimeksi olin ollut luonnossa liikkeellä.
Mieli virkistyi kovasti mukavassa seurassa,
kauniiden maisemien äärellä.
Retkikohteena ollut lintutorni 
ja sinne vievä luontopolku olivat minulle uusi kokemus.
Jälleen sain hyvän muistutuksen siitä,
miten paljon mukavaa tekemistä ja näkemistä löytyy hyvinkin läheltä.
Ei tarvitse välttämättä lähteä kauas.
Lähiretkissä on sekin hyvä puoli,
että aikaa ei välttämättä tarvitse edes koko päivää,
vaan jo yhden illankin aikana ehtii.
Ja mitäpä olisi retki ilman eväitä?
No ei ainakaan mikään retki.
Kyllä meillä enemmänkin makkaraa paistui,
mutta kuva tuli räpsäistyä jo ensimmäisen makkaran kohdalla:)
Lintutornille kulkiessamme oli hyvä hetki ihailla ympäröivää luontoa.
Näin keväällä ja alkukesällä minua jaksaa aina ihastuttaa ja ihmetyttääkin se, 
miten monia eri vihreän sävyjä luonnosta löytyy.
En osaa niitä sävyjä nimetä,
mutta taitavasti Luoja on sivellintään käyttänyt.
Loppukesästä sävyt jollakin tavalla tasoittuvat 
ja muuttuvat enemmän toistensa kaltaisiksi.
Ja koska jälkiruualle on ihan oma mahansa,
niin palasimme kotiin pehmikset masuissa:)
Mukavan erilainen tiistai-ilta.
Ja ketäs reippaita partiolaisia siellä menee?
(Sorry MaiMa ja S, oli ihan pakko....:D)

maanantai 20. toukokuuta 2013

Miss Suomi 2013

Elämän pieniä, mutta samalla suuria iloja:

 Viime viikolla postilaatikosta löytyi Emmylle kirje 
ja sieltä tarvikkeet "missileikkeihin".
Uusi iltapuku barbille, kukka, kruunu
ja missin "nauha"  (tai mikä sen virallinen nimi sitten ikinä onkaan).
Kaikki itse tehtyjä.
Kiitos kummitäti-M!!

Missikilpailu alkoi noin kolme minuttia kirjeen avaamisen jälkeen:
Emmy: "Tässä Nanna sulle barbi ja toinen barbi sulle Ö (=täti).
Nyt leikitään, että nämä kilpailee, 
mutta sovitaan sitte niin, että tämä mun barbi kuitenki voittaa."

Että sopupeliksi meni...:) 

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kesäinen viikonloppu

Tuntuu, että kaikissa blogeissa 
hehkutetaan mahtavan kesäisestä viikonlopusta.
Ja mikäs onkaan hehkuttaessa, 
koska ainakin tänne meidän leveysasteille kesä saapui nyt.
Viikonloppuun on kuulunut Savon tädin vierailua 
ja tänään nautittiin grilliherkuista mummulan väen kanssa.
Aurinko paistoi, eikä itikoista vielä tietoakaan.

Eilen Nanna piti huolen, 
että leikkikmökin ikkunat tulivat varmasti puhtaiksi.

Leikkimökin sisältä kannettiin aika monta kiloa hiekkaa pois.
Kuvan nukenvaunut ovat perua omasta lapsuudestani 
ja toimivat nyt sujuvasti leikkimökin ajopeleinä.
Meillä leikkimökki on tarkoitettu nimenomaan leikkipaikaksi,
eikä se ole mikään sisustuslehtien sivuille tarkoitettu paikka.

Pihagrilli on isännän omatekemä. 
Kaksi tulipesää mahdollistavat grillaamisen ja lättyjen paiston yhtä aikaa.

Tänään puron varren "piharavintolassa" oli tarjolla 
perisuomalaista vihannesta eli makkaraa 
sinapilla ja ketsupilla höystettynä

sekä muurinpohjalättyjä vaniljavaahdolla 
ja mummun tekemällä mustikka- ja mansikkahillolla.
Kyllä se ruoka ulkona aina paremmalta maistuu.
Sitten jännäämään Suomen peliä ja nokka kohti uutta viikkoa!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kuinka kaatunut mehulasi paikannetaan?

Kuopuksella sukat märkänä,
paita märkänä,
oikeastaan koko tyttö märkänä.

"Taatu", hän ilmoittaa.
No niin taisi kaatua, mutta mihin?

Seuraa jälkiä....

 Lepposta lauantaita kaikille puron varresa vieraileville!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Kesäinen perjantai

Eipä olisi voinut perjantai enää olla kesäisempi:)
Aurinkoa, lämmintä tuulta ja lämpöä muutenkin.


Muutama päivä on taas vierähtänyt edellisistä kirjoituksista,
mutta eipä meille taida mitään kummempaa kuulua.
Päivät kuluvat joutuisasti tavallisissa kotipuuhissa
ja toki olemme nyt olleet ulkona paljon.
Tuntuu vain siltä, 
että olen jo kaiken mahdollisen täällä niistä tavallisista puuhista kirjoittanut, 
eikä koko ajan viitsi toistaa sitä yhtä ja samaa.

 Pihakin alkaa näyttää varsin kesäiseltä.
Meidän tapauksessa se tarkoittaa,
että lelut ovat levinneet ympäriinsä 
ja puutarhapöydät ovat täynnä hiekkaa (=ruokaa juhliin).
Ruoho on meillä ihan konkreettisesti vihreämpää aidan toisella puolen,
koska se on ainut paikka pihasta, 
jonne eivät saa keskenkasvuiset mennä 
ja siten siellä on edes jonkinlainen kasvurauha.
Arvelen, että kovin usein ei varsinaiselta pihalta 
tarvitse ruohoa kesän aikana leikata...

 Kovasti tekisi jo mieli istuttaa kesäkukkia pihalle,
mutta toistaiseksi orvokit ovat saaneet riittää.
Toisaalta en sitten halua laittaa mitään jättisummaa rahaa kukkiin,
joten mitään suurta kukkien väriloistoa ei tänä(kään) kesänä meillä tulla näkemään.
Jos olisi tilaa sisällä, niin kasvattaisin kukat siemenistä.
Mutta kun ei ole, niin en kasvata.

 Ruohoa ollaan kylvetty kukkien sijasta.
Pihaprojekti eteni siihen asti, että saatiin siemenet maahan.
Toistaiseksi ankara jäkätys, kiristys ja uhkailu ovat tepsineet 
ja kylvetty ruohoalue on saanut olla rauhassa.
Mutta jotenkin minulla on sellainen kutina, 
että sinne joku vielä jonkun poteron kaivaa kun silmä välttää...

Tämmöisiä arkisia ja tavallisia tunnelmia tänään.
Hyvää viikonloppua jokaiselle!
Monella se taitaa olla aika työteliäs,
mutta nautitaan siinä samalla auringosta:)

tiistai 14. toukokuuta 2013

Jalkineita

Jälleen pääsimme iloitsemaan mukavista kirpputorilöydöistä.
Kävimme lauantaina hakemassa Kasperin kanssa alikersantti-tätin junalta
ja pyörähdimme samalla pikaisesti aseman lähellä olevalla kirpparilla.
Kasper huomasi itse yhden hyllyn alaosassa olevat rullaluistimet 
ja ryhtyi kokeilemaan niitä.
Kaikeksi onneksi ne olivat sopivat,
joten ilman muuta lähtivät mukaan.
Hintakin oli tosi alhainen.
Toistaiseksi niillä on harjoiteltu vasta oman kodin pihakiveyksellä,
mutta kunhan jarruttamisen jalo taito on vielä hieman harjaantunut,
niin pääsemme ihan kunnolla tielle treenaamaan.

Nelly päätti kokeilla tädin ihania pinkkejä kenkiä 
ja näytti vallan huvittavalta liian suurissa "monoissa" lompsiessaan.
Näyttää ihan siltä kuin neiti osaisi solmia nauhat itse:D


Sataa, paistaa, sataa, paistaa...
 näillä mennään tämä viikon alku.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivää

Toukokuun toinen sunnuntai, äitienpäivä.
Vuosi sitten kirjoittelin näissä samoissa tunnelmissa,
että tunnen olevan huono äitienpäivän juhlija.
Ainakin mitä tulee tähän omaan äitinä olemiseen.
En koe kuuluvani siihen alati lempeiden, kärsivällisten, itsensä uhraavien 
ja kaikin puolin täydellisten äitien joukkoon, 
joista juuri tänä päivänä juhlapuheissa puhutaan.
Minä olen tämmöinen tavallinen äiti vaan.
Ja hitsi vieköön, että minusta löytyy monta vikaa. 

Kaunis ruukkuruusu pääsee kohta ulos.
Siksi onkin ollut mukava viettää ihan tavallinen äitienpäivä.
Lippu salkoon aamulla.
Hyvä aamupala PÖYDÄN ääressä
(niin kauan kuin minulla on kaksi tervettä jalkaa, 
en edes halua saada aamupalaa sänkyyn).

Munakasta ja kasviksia sekä paljon kahvia
Lasten tekemät kortit ja lahja.
Omat vanhemmat päiväkahvilla.
Alikersanttitäti siskoineen kylässä myös.
Grillailua pihalla.
Käynti karhuajelulla:)
Ei mitään yli-imelää.

Ehkä maailman hienoimmasti koristeltu jumppakeppi.
Aurinko paistaa.
Alkaisikohan kesä tästä?
 
Kuva meni vinoon, mutta kauniita kortteja kuitenkin.
Kaunista ja hyvää äitienpäivää kaikenlaisille äideille!
Biologisille äideille, adoptioäideille, sijaisäideille, äitipuolille ja kaikille, 
jotka ovat aikuisena naisenmallina ja tukena ja turvana jollekin lapselle.

torstai 9. toukokuuta 2013

Sateinen helatorstai

Ei voi muuta kuin todeta,
että vettä on tullut koko päivän aamusta iltaan.
Lapset halusivat mennä ja olivatkin aika pitkään pihalla,
mutta silti näytti siltä,
että päivästä tulee oikein tyypillinen pitkän pitkä sadepäivä.
Ja pitkäs sadepäivät tyypillisesti kruunautuvat illan suussa riitoihin ja tappeluihin,
kun on oltu liian pitkään liian pienissä tiloissa verisukulaisten kanssa.

Pannukakku syötiin kerralla
Iltapäivälle oli kuitenkin tiedossa vähän erilaista ohjelmaa,
kun ajelimme koko perheen voimin kotipaikkakuntamme keskustaan 
MLL:n järjestämään lastentapahtumaan.
Liekö muillakin ollut tekemisen puutetta sadepäivänä, 
koska tupa oli täynnä pieniä ja vähän isompiakin ihmisiä.

Tapahtuman vetonaulana oli kahden pellen esiintyminen.
Lapset tykkäsivät ja osallistuivat innokkaasti pellepariskunnan ohjelmaan,
mutta aikuiselle esitys ei suoraan sanottuna antanut yhtään mitään.
Mielestäni esitys ei olisi kärsinyt millään tavalla siitä,
vaikka lapsille olisi puhuttu ihan normaalisti lässyttämisen sijasta.
Poikapellestä oli tehty ihan totaalinen tohvelisankari 
ja jonkinlainen "ei-ihan-täysillä-käyvä"-tyyppi.
Kai sen oli tarkoitus olla hauskaa, mutta minua se lähinnä ärsytti.
Koska olen ollut mukana myös sellaisissa lapsille suunnatuissa esityksissä,
joissa aikuinenkin viihtyy, en pysty tämänpäiväiselle kovin suuria pisteitä antamaan.
Mutta lapset tykkäsivät ja siksihän tuonne mentiin.


Kiitokset kuitenkin järjestäjien suuntaan, 
kun olivat jaksaneet tällaisen tapahtuman pystyyn laittaa!
Eivät ne itsestään synny, 
vaan ahkeruutta ja talkoohenkeä kysytään ja paljon.

Mutta olihan niissä pelleissä toki hyvääkin.
He olivat taitavia tekemään ilmapalloista koiria ja miekkoja.
Jokainen lapsi sai mukaansa oman ilmapallon, 
josta oli muotoiltu joku hahmo.
Ja vieläpä ihan ilmaiseksi.
Puron varteen lähti kaksi koiraa ja miekka.

Emmyn koira oli vaaleanpunainen ja Kasperin violetti
Nanna halusi ehdottomasti miekan. Olin varma, ettei se säily kotiin asti ehjänä, mutta erehdyin.
 Päivä kääntyy iltaa kohti ja sade jatkuu.
Kuraiset vaatteet pyörivät koneessa ja 
ajatukset suuntautuvat vähitellen huomiseen perjantaihin.
Siivouspäivää pukkaa silloin...

Mukavaa illan jatkoa!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Rakentelua monenmoista

Kun nyt linnunpönttöjen myötä on päästy tähän rakenteluteemaan,
niin jatketaan samaa rataa ainakin vielä tämän postauksen verran.
Meillä lapset tykkää värkätä kaikenlaista 
(niin kuin nyt varmaan kaikki lapset tykkää)
ja eräänä päivänä napsasin kuvat muutamista värkkäyksistä, 
mitkä sillä hetkellä oli meneillään.

Kengistä on moneksi
Kunnon pikkunaisten tavoin tytöt ovat varsin mieltyneitä kenkiin.
Usein kenkiä käytetään kaikkeen muuhunkin kuin perinteiseen jalkinekäyttöön.
Nanna tykkää tehdä kengistä barbien  ja Little Ponyjen 
autoja, laivoja, moottoripyöriä yms.
Luultavasti tämmöisistä kenkäleikeistä oli peräisin sekin pikkuauto,
joka pääsiäislauantaina löytyi Nellyn kengästä.
Minä ihmettelin, että mikäs nyt on, 
kun tyttö on niin kovasti kärtyinen.
Olisi sitä kai itse kukin, 
jos pitäisi yrittää kävellä metallinen auto kengässä...

Tietokone
 Samaan aikaan kenkäleikkien kanssa, 
Kasper värkkäili autotallissa itselleen tietokonetta.
Näyttö on valmiina ja näppäimistö on työn alla.

Itse olen aika huono kaikenlaisessa rakentelussa.
Siksi en myöskään osaa mitenkään erikoisesti ohjata lapsia käsillä tekemiseen.
Onneksi lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita monista asioista
ja kun ei liikoja kiellä,
niin tulosta syntyy.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kesän (?) ensimmäiset...

pehmikset on syöty tänään:)

oma suosikkini lakupekka
Käytiin tyttöjen ja alikersantti-tädin (tässä vaiheessa tosin reservin alikersantti) 
kanssa kylpylässä.
Kumman vähän oli porukkaa liikkeellä,
mutta meidän kannalta tietysti mukavaa,
koska mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja joka paikkaa mahduttiin hyvin.

kuva lasin läpi yläilmoista
 Tytöt nauttivat vedessä puljaamisesta ja liukumäki oli tietenkin se paras juttu.
Nelivuotiaan itsesuojeluvaisto on olematon, 
joten toisen aikuisen käsipari oli mukava apu.
"Mitäs tuolla leunalla on? Minäpä vähän kulkkaan!"
Ja samaten oli pylly pystyssä menossa pää edellä altaaseen...

 Toivottavasti tuleva kesä olisi viime kesää lämpimämpi.
Vuosi sitten uimiset luonnon vesissä jäivät minimiin,
mutta nyt toivon, että pääsisimme uimaan useammin.
Itse olen sellainen vilukissa, ettei minua haittaa ollenkaan, 
vaikken uisi koko kesänä ulkosalla, 
mutta lasten puolesta toivon lämpimämpää.
 Kyllä sitä uimisen ja laskemisen riemua oli mukava seurata:D

mansikkaunelma
 Kylmästä säästä huolimatta kävimme kurkkaamassa,
olisiko pehmiskioski kylpylän lähellä jo avannut ovensa
ja olihan se.
Hyvältä ne maistuivat,
kevään/kesän ensimmäiset pehmikset.