torstai 28. helmikuuta 2013

Helmikuu summa summarun

On helmikuun viimeinen päivä 
ja tammikuiseen tyyliin ajattelin tehdä taas jonkinlaisen yhteenvedon 
menneestä kuukaudesta käyttäen hyväksi niitä kirjaimia,
joista helmikuu koostuu. 

Iltaruuan voi valmistaa myös nuotiolla.
H - harmaa

Tammikuun valoisuuden jälkeen helmikuu on tuntunut aika harmaalta kuukaudelta,
vaikka päivä on pidentynyt huomattavasti.
Aurinko vain on loistanut (!) poissaolollaan  
ja se on tehnyt maisemasta harmaan.

E - elämäntaparemontti
Uudenvuoden kynnyksellä annoin itselleni lupauksen 
jonkin asteisesta elämäntaparemontista. 
Hyvin alkaneen tammikuun jälkeen tuli flunssa ja "remontin" eteneminen hidastui,
ehkä jopa pysähtyi.

L - lentsu eli nuha eli flunssa
Tammikuu meni Puron varresa suhteellisen terveissä merkeissä, 
joten on kai aika oletettavaa, ettei helmikuu voi mennä yhtä hyvin. 
Nenät ovat vuotaneet,
 kurkkua on pistellyt yhdellä jos toisella
 ja kuumetta on mitattu ahkerasti. 
Onneksi kyseessä ei ole ollut mikään vakava sairaus.
Flunssan kanssa aina selvitään, 
vaikkei sitä kovin usein tervetulleeksi toivotetakaan.

M - mustikka
Pakastininventaariota tehdessäni selvisi, 
että meiltä löytyy vielä runsaasti mustikoita. 
Onkin siis aika kaivaa kaikki mustikkaiset reseptit esiin 
tai sitten popsia niitä ihan sellaisenaan
(siis mustikoita, ei reseptejä).

I -illat
 Tietysti tähän aikaan vuodesta on vielä iltaisin pimeää,
mutta hämärä kestää nyt pitempään, 
eikä heti kuudelta tule säkkipimeää.
Illat muuttuvat vähitellen aktiivisempaan suuntaan valon lisääntymisen myötä.

Mustikkapiirakkaa
 
K - kiuas
Alkuvuoden meillä oli sisälle rakennettu savusauna
(löytyykö vapaaehtoisia kylpyhuoneen pesijöitä? 
Voin vakuuttaa, että seinissä on ainakin sentti nokea.),
mutta eilen pääsimme nauttimaan uuden kiukaan löylyistä.
Vanhaa kiuasta odottaa uusi elämä savustuspönttönä.

U - ulkonäkö
Peiliin katsoessa tulee tunne, että "tarttis tehrä jotakin".

U- "uuh, iihana somelainen muija"
Helmikuun loppumisen myötä loppuu myös lauantai-iltojen viihdeohjelma Putous.
Tänä vuonna en löytänyt sketsihahmojen joukosta ketään, 
josta olisi erityisesti tullut oma suosikkini. 
Kai se voittaja Karim oli ihan hyvä, 
joskin Sanna Raipe Helminen oli parempi.
Jos minä saisin päättää, 
niin Putouksen näyttelijäkaarti saisi ensi vuonna uudistua radikaalisti. 
Alkaa vitsit olla muuten vähissä.

Tämmöisiä tuumailuja helmikuusta.
Mielelläni lukisin muidenkin "kuukausiraportteja",
joten vinkkaa minulle, jos tämmöisen teet.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kuva-arvoitus ratkeaa

Kiitos kaikille vastauksista kuva-arvoitukseen!
Lähtötilannehan oli siis tämä ja kysymys kuului, mikä kasvi kuvassa on?

Hyviä vastauksia tuli kaikilta.
Minusta tuo punainen "marja" näyttää ihan karviaiselta,
mutta lehdet eivät sitten ihan niin paljoa:)
Luullakseni en itse olisi kyllä osannut arvata yhtään mitään, 
en ainakaan noin hienoja vastauksia, mitä teiltä tuli.
Aika moni teistä tiesi tai arvasi,
että kyseessä voisi olla kahvipuu ja se oli myös oikea vastaus.
Nappasin tämän kuvan viikonloppuna anoppilassa,
jossa kasvaa iso ja komea kahvipuu/-pensas.

 Tämä kuva ei tee ollenkaan oikeutta alkuperäiselle kahvipuulle,
sillä kuvassa se näyttää aika valjulta ja hailakalta.
Todellisuudessa kyseessä on iso ja komea kasvi,
jonka syvänvihreät lehdet ovat tuuheat ja paksut.
Suuren kokonsa vuoksi se on myös eräänlainen "sisustusesine",
joka ainakin minun mielestäni luo ympärilleen hyvin kodikasta ja lämmintä tunnelmaa.
Kahvipuu on istutetu suuren suureen ruukkuun 
ja pituutta sillä on kirjaimellisesti lattiasta kattoon.
Kahvipapujakin syntyy koko ajan, 
mutta ei kuitenkaan vielä siihen malliin, 
että anoppilaa voitaisiin kutsua omavaraiseksi kahvin suhteen.
Jos oikein muistan, niin anoppini isä on aikoinaan tämän kahvipuun istuttanut 
ja sieltä se on sitten periytynyt anoppilan olohuonetta kaunistamaan.
Tämäntyyppinen kasvi on varmasti jokaisen muuttomiehen unelma:)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Pikainen visiitti mummulassa ja kuva-arvoitus

Pitkästä aikaa pyörähdimme yhden yönseudun verran lasten toisessa mummulassa, 
joka ei aivan tässä naapurissa sijaitse.
Mummun ja tutan (ja tämän nimityksen perusteella osa lukijoista pystyy ainakin suunnilleen arvaamaan, missäpäin Suomea mummula sijaitsee) 
lisäksi lapset näkivät kaksi tätiäkin, joiden kimpussa sai vapaasti pyöriä:)

Nellylle riitti ihmeteltävää ja tutkittavaa. 
Kaikki hyllyt ja laatikot piti tietenkin tyhjentää ja tarkistaa.
Ja mikähän siinä oikein on, 
että riippumatta siitä missä olemme tai mihin saavumme,
meidän huoneemme näyttää hyvin nopeasti tältä:

 Emmy ja Nanna leikkivät kotona viimeisenä barbeilla 
ja kun olivat mummulassa saaneet kengät pois jalastaan, 
olivat tätien vanhat barbiet (ja muutama muukin lelu) 
kaivettu esille ja levitelty leikkiin sopiviksi.

Ja nyt seuraa kuva-arvoitus sunnuntai-illan ja alkava viikon ratoksi.
Tämä ei ole mikään kilpailu, mutta ihan huvin ja urheilun vuoksi toivon vastauksia.
Eli, mikä kasvi mahtaa olla kuvassa:

 Aikaa vastausten antamiseen on muutama päivä ja sitten paljastan, 
mistä kasvista mahtaa olla kyse.

Kello on melkein kuusi illalla, eikä vieläkään ole täysin pimeää. 
Taivas punertaa hienosti, kevättä kohti mennään.

torstai 21. helmikuuta 2013

Kommentti-ikkuna

Säätelin noita asetuksia siten, 
että kommentit eivät enää näy kirjoitusten alapuolella,
vaan pompsahtavat esiin omaan, erilliseen "ikkunaan".
Onko lukijoiden kannalta hyvä muutos, 
vai palataanko entiseen?

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kun mummu Pommin virkkas

Tässä vaiheessa ei varmaan enää kenellekään ole epäselvää,
että Angry Birdsit ovat täällä puron varresa suuressa suosiossa.
Mummu on hartiat jumissa virkannut milloin minkäkinlaista vihaista lintua,
joista uusimapana esittelen:

 Pommin:)

En tiedä onko tuolla mustalla linnulla mitään virallista nimeä,
mutta meillä se on ristitty Pommiksi johtuen varmaan tyylistä, 
jolla se lentää ja räjähtää Angry Birds-peleissä.
Kasper sai viikonloppuna itselleen Pommi-pipon
ja Pommi pantiin tietenkin päähän heti tänä aamuna kouluun lähtiessä.

Pöö!
 Kuten kuvasta näkyy, Pommia voi tarvittaessa käyttää naamarinakin:)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Viikonlopun puuhia

Vaikka puron varren täysi-ikäinen väki onkin ollut viikonlopun 
vielä flunssan jälkeisessä toipumistilassa, 
nuoriso-osasto mennä porskuttaa.

Ja mikäs se on mennä porskuttaessa,
kun on täti käymässä ja tiedossa monemoista mukavaa touhua.
Tädin saapuminen paikkakunnalle tietää yleensä myös sitä,
että neitosten hiukset saavat jotakin muuta käsittelyä 
kuin pelkää pesua, harjausta ja poninhäntää.
Ranskanletti on yksi niistä (monista) taidoista,
joissa olen todella huono. 
Ja jos vastapuoli omaa pään,
joka vähän heikosti pysyy paikoillaan 
tai ainakin pyörii kuin häkkärä,
eivät mahdollisuudet saada aikaan onnistunut ranskanletti 
ole kovinkaan kummoiset.
Täti onnistuu siinä paremmin.

 Tänään aurinkokin pilkahti pitkästä aikaa esiin pilviverhon takaa ja
me lähdimme käymään hiihtämässä. 
Koulun viereiselle pellolle on vedetty hyvä latu 
ja toistaiseksi se on meille ihan riittäävän pitkäkin.
Kasper ehti kiertää sen viidesti siinä ajassa,
kun me tyttöjen kanssa saimme yhden kierroksen aikaiseksi.
Mutta ei se kierrosten määrä ole olennaista, vaan kova yritys.

Jälleen kerran tuli käytännön tasolla huomattua,
miten erilaisia sisarukset ovat luonteeltaan. 
Siinä missä toinen lykki sisukkaasti menemään, 
eikä pienistä muksahtamisista ollut moksiskaan, 
toinen hermostui mitä kummallisimmista syistä.
Semmoista se elämä on.

 Ulkoilun jälkeen maistui ruoka.
Puron varren kokeilukeittiössä valmistettiin eilen itsetehtyjä 
pitaleipiä ja jauhlihapihvejä lisukkeineen 
(sipulia, salaattia ja hampurilaiskastiketta tällä kertaa). 
Niistä riitti ruuaksi tällekin päivälle ja hyvältä maistuivat. 
Voin kyllä lämpimästi suositella noita pita-leipiä. 
Olivat erittäin helppoja valmistaa, eikä raaka-ainekustannukset olleet juuri mitään. 
Me löysimme ohjeen Leivotaan-lehden 3/2012 numerosta, 
mutta vastaavanlaisia ohjeita on varmasti netti pullollaan.

Nyt sulatellaan ruokaa ja ehkä pyörähdetään vielä pihalla.
Etelä-Suomessa on alkanut hiihtoloma.
Me odottelemme omaamme vielä parisen viikkoa.
Mutta hyvää hiihtolomaa kaikille, joilla sellainen on!

torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää ystävänpäivää!


Ystävyyteen kuuluvat kaikki elämän värit.
Elämän värejä löytyy myös näissä oman mummuni virkkaamissa patalapuissa.
Sain ne lahjaksi jo aikoja sitten ja tarkoitus on ollut esitellä ne täällä.
On ihana asia, että mummu jaksaa vieläkin käsillään lastenlapsia ilahduttaa.

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille: 
sinulle, joka jaksat ilahduttaa minua jättämällä käynnistäsi kommentin 
ja sinulle, jonka käynnin näen kävijälaskurin raksutuksesta:)

tiistai 12. helmikuuta 2013

8 tykkäystä

Heivatut kudelmat-blogin (linkki löytyy sivupalkista) MariJ oli kuvannut 8 asiaa, 
joista tykkää.
Haasteen sai napata mukaansa kuka halusi, 
joten minä nappasin ja tässä olisi nyt minun 8  "tykkäämis-asiaa" 
epämääräisessä järjestyksessä.
Tein tästä tarkoituksella aika pinnallisen, 
joten siksi alla oleva kuvakollaasi ei sisällä kuvia perheestäni, 
syvimmistä haaveistani tai elämänkatsomuksestani.

1. kuva - kaikki hyvä syötävä

Olen toivoton herkkusuu
Olipa kyseessä sitten suolainen tai makea herkku, 
mikään ei ole vielä syömättä jäänyt. 
Tykkään leipomisesta enenmmän mitä ruuanlaitosta. 
Nykyisessä elämäntilanteessa valmiiseen pöytään istuminen on ylellisyyttä. 
Olen myös tunnesyöjä: 
hyvällä tuulella on mukava syödä ja huonolla tuulella tarvitaan suklaata.

2. kuva - omakotiasuminen

Lumityökuva edustakoon yhtä puolta omakotiasumisessa. 
Vaikka omakotitalossa asuminen tuo tullessaan sellaisia töitä ja huolia, 
joita ei esim. kerrostalossa asumalla ole, 
valitsen siitä huolimatta omakotitalon. 
Olen mielestäni onnekas, 
että löysimme perheellemme mukavan kodin puron varresta. 
Olen asunut elämässäni myös rivi- ja kerrostaloissa, 
joten vertailupohjaa toisenlaisiin asumismuotoihin löytyy.

3. kuva - joulu

Luultavasi jokaiselle, 
joka on blogiani seurannut viime vuoden loppupuolella,
 ei ole mikään yllätys, että tykkään joulusta. 
Tykkään haaveilla ja suunnitella joulua jo alkusyksystä, 
tykkään jouluvalmisteluista ja tietenkin itse juhlasta.
Joulu on mukavaa aikaa.

4. kuva - pihalyhdyt

 Suunnilleen lokakuun loppupuolelta loppiaiseen 
meidän pihallamme palaa lähes tauotta kynttilä tai kynttilöitä.
 Pihalyhdyt löytävät paikkansa samoihin aikoihin,
 kun haravoimme lehtiä ja laitamme pihaa talvikuntoon. 
Siinä vaiheessa, kun päivälläkään ei ole enää kunnolla valoisaa,
 on ihanaa kun ikkunasta ulos kurkistaessa näkee lyhtyjen tuikkeen. 
Toisinaan olen saanut viestiä ohikulkijoilta, 
että pihalla tuikkivat valot ovat näyttäneet näteiltä ja jouluisilta 
myös talomme ohi kulkevien lenkkeilijöiden 
ja muiden tiellä liikkujien silmiin. 
Sellainen palaute on tuntunut todella hyvälle:)

5. kuva - elävä tuli
Virtaavaa vettä, nukkuvaa lasta ja elävää tulta voisi katsella loputtomiin.
Elävässä tulessa on jotakin ikiaikaista, alkuperäistä ja rauhoittavaa.

6. kuva - kirjat
"Lukeminen kannattaa aina".
Siitä lähtien, kun ensimmäisellä luokalla opin lukemaan, 
olen myös lukenut. 
Paljon.
Lukeminen avaa ovia sellaisiin maailmoihin, joihin ei muuten pääse.
Kuvan kirja ei välttämättä edusta mielikirjaani, 
mutta muutakaan kirjakuvaa ei löytynyt.
Unelmieni talossa olisi yläkerta, 
jossa olisi iso aula, 
jonka seiniä kiertävät kirjahyllyt suorastaan notkuisivat kirjoista:)

7. kuva - puusauna
Saunominen on mukavaa. 
En välttämättä viihdy saunassa pitkään, 
mutta pienikin hetki rentouttaa, virkistää ja rauhoittaa. 
En ole sähkösaunaa vastaan, 
mutta jos valita saa, niin valitsen puusaunan. 
On ihanaa istua lauteilla hämärässä, 
kun ainoa kuuluva ääni on tulen humina ja rätinä kiukaan pesässä.

1/4 kahdeksannesta kuvasta - talvi

2/4 kahdeksannesta kuvasta - kevät
3/4 kahdeksannesta kuvasta - kesä
4/4 kahdeksannesta kuvasta - syksy
Ei yhtä ilman toista, eikä kolmatta ilman neljättä. 
Vaikka syksy onkin ehdottomasti se lempivuodenaikani, 
en halua erottaa näitä neljää vuodenjaksottajaa toisistaan. 
Jokaisessa omat hyvät ja vähän ikävämmät puolensa. 
Suuri rikkaus ja ilmaiseksi meille kaikille.

Tämän haasteen saa napata mukaansa kuka haluaa, niin kuin itsekin tein.
 Mielelläni tulisin kurkkaamaan mitkä ovat sinun 8 tykätyintä asiaa, 
joten jätä merkki kommentteihin, niin tulen katsomaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Arvontapalkinto perillä:)

Voitin jokin aika sitten Sarpun Tyrniä ja tyrskyjä-blogin arvonnassa palkinnon,
joka odotti minua loppuviikosta kotokylän postissa tai siis kaupassa, 
jonka yhteydessä asiamiesposti toimii.
Lauantaina pääsin paketin hakemaan.

 Kauniin värinen paketti erottui edukseen postin hyllyllä.
Ja sisältä löytyi:

 meriaiheinen taulu, 
joka ilmeisesti on reposaarelaista käsityötä,
niin kuin Sarppu arvontaa mainostaessaan kertoi.
Jäi ottamatta kuva taulun taustasta,
joka on kauniisti tummentunutta puuta.
Melkein saattaa haistaa suolaisen meren tuoksun:)

Kiitos tästä palkinnosta!
Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja puhtia uuteen viikkoon kaikille!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Siivottu koti

Se tunne.
Tunne joka tulee siitä,
kun koti on siivottu.
Tiedättehän?

 Matot on käytetty tuulettumassa pihalla.
Pölyt on pyyhitty.
Lattiat on pesty.
Sängyissä tuoksuvat puhtaat lakanat. 
Vessassa eivät sukat tartu lattiaan.
Tuntuu, että tässähän kykenee vaikka mihin.

 Jokainen irrallinen tavara on löytänyt oman paikkansa.
Hetkellisesti tulee tunne, että maailmassa on sittenkin jokin järjestys. 
Mielen täyttää suoranainen voittajafiilis!
Eläköön viikkosiivous!

 Mitä te siellä huutelette?
Ai, että oikea teksti, mutta vahingossa väärät kuvat?
Niin, että olen laittanut ne "ennen siivousta"-kuvat, 
kun olisi pitänyt laittaa "jälkeen siivouksen"-kuvat.
Ei ei, kyllä nämä ovat ihan oikeat kuvat.
Siis jälkeen siivouksen.
Minähän puhuin het-kel-li-ses-tä tunteesta maailman (ja kodin) järjestyksen suhteen.
Meillä se hetki kesti viikko sitten perjantaina vajaat 15 minuuttia.
Sen jälkeen en ole jaksanut kellottaa...

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Paperinukkeja

Olen ollut siinä uskossa, 
että meiltä löytyy lähes tulkoon kaikki mahdolliset lelut ja tavarat, 
joita maailman lapsille on keksitty. 
En sano tätä leuhkiakseni, 
vaan yritän selittää sillä edes osan meillä vallitsevasta... 
öh... 
epämääräisestä tavaroiden sijoittelusta, 
jota kai myös sotkuksi kutsutaan.
Mutta väärässäpä olin.
Jotain meiltä puuttui.

 Uusimmasta Leppis-lehdestä löytyivät nämä nalle-paperinuket.
Ja paperinukkeja meillä ei ole ollut ainuttakaan.
Nyt minua ihmetyttää,
miksen ole aikaisemmin niitä hankkinut:
halpoja, hauskoja ja menevät pieneen tilaan 
(miinuspuolena helppo syötävyys, 
Nelly on jo syönyt yhden hatun ja purrut kengät. 
Ja ei, Nelly ei ole meidän koira...:D)
Olen ajatellut, ettei meille vielä voi hankkia paperinukkeja, 
koska tytöt eivät vielä osaa leikata niitä arkeista irti.

Leppis-lehti tuli siis mitä parhaimpaan saumaan todistamaan ajatukseni vääriksi.
Minä kyllä leikkasin vaatteet irti, mutta leikki alkoi samantien. 
Ei totisesti tarvinnut kertoa mitä paperinukeilla tehdään,
se taito tuli selkäytimestä.
Ja tyttöjen leikkejä katsellessa ja kuunnellessa 
muistuivat mieleen oman lapsuuden paperinukkeleikit siskon kanssa. 
Nyt vasta muistin miten mukavaa se oli. 
Muistan vieläkin millaiset barbie-paperinuket meillä oli:
toisella tummat hiukset ja toisella vaaleat.
Ja ne vaatteet olivat ihania:)

Mummu innostui askartelemaan nalleille lisää vaatteita Nannan kanssa 
(ja se jos mikä oli tärkeää, 
Nanna korosti moneen kertaan koulusta palanneelle Kasperille, 
että mummu JA MINÄ askaltelimme yhdessä papelinukkeja) 
ja Emmy teki kerhosta tultuaan vielä pari nalle-paperinukkea lisää ja väritti vaatteita.
Tunnen itseni jotenkin hölmöksi.
Minkähän ikäisille olen paperinukkeleikit oikein kuvitellut?
Rippikouluun?
  Onneksi hetki ei mennyt ohi ja omistamme taas hiukan lisää tavaraa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kynttilänpäivä

Tänään vietetään kynttilänpäivää.
Puron varresa päivä sujui sairastupaa pyörittäessä,
muuta koska Emmyn on terveenä lähdimme hänen kanssaan perhekirkkoon.
Kotiseurakunnassamme on kaunis tapa muistaa 
edellisen vuoden kastettuja lapsia kynttilänpäivän perhekirkossa. 
Silloin kirkossa luetaan jokaisen kastetun lapsen nimi 
ja jokaiselle lapselle asetetaan pieni enkeli alttarikaiteelle.

Jostakin syystä kuvasta tuli tavattoman tumma,
mutta tällaiset pienet enkelit alttarille aseteltiin.
Päiväkerholaiset lauloivat jumalanpalveluksen aluksi,
niin kuin yleensäkin perhekirkoissa.

Viikko alkaa hieman sairaissa merkeissä,
mutta kovasti yritämme kuume- ja flunssapeikkoja pois hätistää.

Hyvää sunnuntai-iltaa ja mukavaa viikon alkua kaikille täällä vieraileville!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Luoja lumen loi,
Luoja lumenluojan loi.
Luojan luoma lumenluoja
Luojan luomaa lunta loi.
(tekijä tuntematon)
 
Tässä tämä päivä aika tiivistetysti.
Hyvää lauantai-illan jatkoa!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Tunnustus

  Pieni onnenpesä-blogin (http://pienionnenpesa.blogspot.fi/) 
Jenna muisti minua tunnustuksella,
 jonka tarkoituksena on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, 
joilla on alle 200 lukijaa.

 Tunnustuksen säänöt ovat:

*Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
*Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
*Toivo, että he jakaavat tunnustuksen eteenpäin.

Eli tässä tunnustuksessa ei vastailla kysymyksiin, eikä heitellä kärrynpyöriä, 
ainoastaan annetaan vähän palstatilaa sellaisille blogeille,
joita haluaisi suositella muillekin. 
Vaikka itse ainakin kirjoitan tätä blogia ennenkaikkea itselleni muistoksi,
 niin kyllä se ilahduttaa ihan valtavasti, 
kun kävijälaskuri näyttää, että blogissa on vierailtu. 
Ja kaikki jätetyt kommentit luen moneen kertaan ja jokaisesta olen iloinnut.

Blogin lukijamäärä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, 
sillä blogeja voi lukea, 
vaikkei ole kirjautunutkaan lukijaksi. 
Arvelisin, että kaikkien blogien lukijamäärä on todellisuudessa suurempi 
mitä kirjautuneiden lukijoiden määrä.
Mutta nyt asiaan, eli:
* kiitos Jennalle tästä tunnustuksesta!!
Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa tuolla Jennan blogissa 
kauniita valokuvia niin sisustuksesta kuin talvimaisemistakin. 
Hyväntuulinen blogi:)

* ja sitten ne viisi blogia, joille tämän tunnustuksen jaan:
Kissankulmanväkeen, joka pitää sisällään sekä ihmisiä että eläimiä, 
pääset tutustumaan Hilun blogissa:
En ole täysin selvillä tämän blogin lukijamääristä, 
mutta koska kyseessä on aika äskettäin perustettu blogi, 
niin se ei varmasti vielä ole kaikkien tiedossa ja uusia lukijoita mahtuu varmasti:)

Lisää eläinten touhuja ja kauniita valokuvia löytyy MaiMan blogista:
Myöskään tämän blogin lukijamäärä ei ole tiedossani, 
mutta tässäkin on kyseessä aika uusi blogi.

Lapsiperheen elämästä mukavan rehellisesti kertova blogi on:

Kauniita valokuvia ja ruoka- ja leivontaohjeita löytyy Sarpun blogista:

Lisää lapsiperheen elämää mukavalla tavalla kirjoitettuna löytyy Metsänlaidalta:

Tämmöisissä tunnelmissa aloitellaan helmikuuta puron varresa.