sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syysloman alku



Ensimmäiset uuden talven lumihiutaleet ovat pudonneet Puron varteenkin. Ne leijailivat eilen, mutta sen verran niukasti niitä oli, että sulivat heti maahan päästyään. Pakkasyö kuurasi puut kauniiksi ja auton laseja raaputtaessa tuli mieleen, että talvirenkaat on vaihdettava ennen pitempiä ajoja.

Koululaisten syysloma alkoi juhlavissa tunnelmissa, kun eilen vietimme lasten serkun kastejuhlaa. Siinäkin mielessä oli mukavaa, että pakkaspäivä osui eiliselle ja teki luonnosta juhlavan näköisen. Nyt sataa vettä, eikä kuulaasta syyspäivästä ole tietoakaan. Mutta olipas vaan kivaa kokoontua yhteen pienien juhlien merkeissä, tavata sukulaisia ja syödä vähän liikaa herkkuja. 

Juhlien keskipiste oli ihana pieni poika. Äkkiä ne vauvat kasvavat, kun vertaa serkkupoikia keskenään. Vaikka meillläkin on vielä vauva, niin tuo viime viikolla 9 kuukautta täyttänyt "vauva" tuntui isolta jätkältä pienen serkkunsa rinnalla. Ensimmäisen vuoden aikana jo yksikin kuukausi ikäeroa tekee paljon. Toivottavasti serkuksista kasvaa hyvät kaverit, niin yhteisissä leikeissä kuin ehkä pienessä pahanteossakin.


lauantai 14. lokakuuta 2017

Lokakuu puolivälissä

Kalenterissa ja elämässä päivät ovat nakutelleet eteenpäin niin, että lokakuutakin on eletty jo kaksi viikkoa. Puut ovat lähes kokonaan luopuneet lehdistään ja sehän tarkoittaa sitä, että enää ei voi kovin pitkään vältellä haravaan tarttumista. Ei vain yhtään huvita haravoida pihaa kovin montaa kertaa syksyn aikana ja siksi yritämme vitkutella haravanvarteen tarttumisen kanssa mahdollisimman pitkälle. Viime vuonna onnistuimme siinä niin hyvin, että satoi ensi lumi lehtien päälle. Toivottavasti tänä syksynä talvi antaa odottaa itseään ihan kunnolla marraskuun puolenvälin paremmalle puolelle. Tämä siis kainona toivomuksena Hänelle, joka säät ja ilmat säätää.

Lokakuu on myös Roosa-nauha kuukausi ja perinteitä noudattaen kauppareissulla tarttui mukaan tämä Duudsonien taidonnäyte. Lokakuussa on hauskaa seurata ihmisiä ja bongailla Roosa-nauhoja milloin mistäkin. Omasta mielestäni hauskin bongaus on toistaiseksi ollut kirkossa suntion rintapielestä, kun hän kolehtia keräsi.


Lokakuu on ollut ensimmäiseltä puoliskoltaan, niin kuin yleensäkin, sellainen tavallinen ja arkinen syksyn kuukausi. Koululaiset hoitavat leiviskäänsä koulussa ja me aikuiset sitten kukin tahoillamme. Harrastukset pyörivät omalla painollaan ja elämä on kutakuinkin tasapainossa tai ainakin niin tasapainossa kuin se nyt voi seitsemän hengen perheessä olla. Päivät ovat ennalta-arvattavia ja jos eivät nyt aivan tylsiä niin aika tasaisia kuitenkin. 


Sateiset päivät ovat houkutelleet sytyttelemään kynttilöitä ja vuosi vuodelta suuremmaksi käyvä joululehtien läjä on aseteltu koriin ja olohuoneen nurkkaan tarjoamaan rentoutusta kauniiden kuvien ja tunnelmien muodossa.



Loppukuusta onkin sitten ihan eri meiningit, kun koittaa koululaisten syysloma ja loman molemmin puolin saamme olla mukana pienten poikien ensimmäisissä juhlissa, mukavaa:)

maanantai 2. lokakuuta 2017

Lokakuun lehdetön puu

En tiedä kuinka kummajaiselta kuulostan tämän myöntäessäni, mutta mielestäni Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto on mielenkiintoinen kirja. Se on kirja luettavaksi ympäri vuoden. Kirja kertoo vanhoista merkkipäivistä ja kansanomaisesta sääkalenterista kuukausikohtaisesti. Ennen seurattiin luonnonmerkkejä paljon suuremmalla mielenkiinnolla kuin nykyään. Eikä se ole mikään ihme, kun jokapäiväinen leipä oli kiinni siitä, millainen sato itse kunkin peltotilkuilta oli syksyllä tulossa. Muutenkin elämänmeno oli nykyistä huomattavasti riippuvaisempaa ilmoista, joten ihmekkös tuo, jos säätila kiinnosti. 

Aamukahvia hörppiessäni lueskelin tänään, mitä lokakuun kohdalle oli kirjoitettu. Savolainen (tarkemmin sanottuna maaninkalainen) kansanruno maalaili nyt alkanutta uutta kuukautta seuraavasti: 
"Lokakuu ei ole joka kuu:
Päivät pienet pilvelliset,
yöt pitkät ja pimeät.
Halla hanhen siiven alla,
talvi joutsenen takana."

Enpä tuota runoa osaa sen kummemmin tulkita, mutta jokin siinä osui ja upposi mieleni runolliseen puoleen. Erittäin osuva runo lokakuulle, kyllä maaninkalaiset sen ovat tienneet.

Perinteisesti lokakuussa on seurattu vesien jäätymistä ja lehtien lähtöä, koska niistä on saatu vihjeitä tulevasta keväästä ja uudesta sadosta. Vilkuna kirjoittaa, että milloin lehti lähtee lokakuussa, niin samana päivänä lumet lähtevät toukokuussa tai sitten jo huhtikuussa, jos lehdet ovat varisseet jo syyskuun puolella. Jäin miettimään kuinka tämän tulkitsisin meidän pihan puiden perusteella. Lehdet alkoivat varista jo hyvän aikaa ennen syyskuun loppua, mutta toisaalta puissa on edelleen paljon lehtiä. Poikkeuksen muodostaa yksi ainut koivu, joka kasvaa pihallamme pihlajien ja koristekirsikkapuiden ympäröimänä: se on pihan ainut puu, jossa ei ole enää yhtään lehteä.


Miksi tuo yksi koivu pudotti kaikki lehtensä, mutta pihan muut koivut vielä sinnittelevät? Onko kyseessä joukkovoima? Muut koivut kasvavat pihan reunalla siistissä rivissä. Onko heillä tukea toisistaan? Joutuiko tämä yksinäinen koivu antamaan periksi tulevalle talvelle aikaisemmin, koska ei saanut muista "eri merkkisistä" puista tukea itselleen? Mitenkä sen selittäisit Kustaa Vilkuna ja vanha kansa? Entä onko Pekka Poudalla tähän mitään lisättävää?

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syyskuun viimeinen ilta

Ulkona on jo aivan pimeää. Katuvalot valaisevat talon ohi kulkevaa tietä ja ulottavat kajoaan sisällekin, jos sammuttaa kaikki muut valot. Talo alkaa olla hiljainen, keittiöstä kuuluu tiskikoneen hurina, mutta jutustelu kahden pienen tytön huoneessa on vähitellen vaimennut. Tänä iltana he saivat odotettuun yökylään isoveljen, joka oli viime yön partioryhmänsä kanssa yöretkellä. Ihan täyttä vahvuutta yökyläily ei tänä viikonloppuna saavuta, koska isosisko tulee kotiin vasta huomenna 10-leiriltään. Ja mikä parasta, yskimistä kuuluu enää vain siitä huoneesta missä minä olen:D Näyttää siltä, että joka syksyinen flunssa on vain pakko hyväksyä. Onneksi ei mitään sen pahempaa. Viime syksyyn verrattuna tämä flunssa-aika tuntui jotenkin helpolta, kun on voinut surutta ottaa päänsärkyyn lääkettä, eikä ole tarvinut miettiä onko siitä kuinka paljon haittaa mahassa kasvavalle elämälle. 



Menemisiä ja tulemisia. Sitä on tämä viikonloppu ollut ja sitä on jollakin tavalla ollut koko syyskuu. Olemme ottaneet tavaksi tehdä sunnuntaisin jääkaapin oveen listan, johon kirjaamme ylös kaikki seuraavalla viikolla muistettavat menot ja muut asiat. Samalla, kun ottaa kaapista maitopurkin, voi toisella silmällä vilkaista listaa ja muistuttaa itseään ja muita asianosaisia, kenen pitää milloinkin muistaa ottaa kouluun uimakamppeet, milloin on vanhempainvartti tai mitä harrastuksa milloinkin on. Harmittelen, etten ole älynnyt tehdä tätä jo aikaisemmin, sillä viikkolista on ollut helpommin hahmotettava juttu ihan tuolle viisivuotiaallekin tavallliseen kalenteriin verrattuna. 


Sumu ja sateet ovat hallinneet tämän kuukauden säätiloja. Minä en sumusta tykkää. Siinä on jotakin arvaamatonta ja liian peittävää. Sateen kanssakin pärjää, kun kuitenkin näkee eteensä. Viime vuoden lokakuusta jäi mieleen kauniit ja kuulaat säät. Toivottavasti sellaisia olisi tiedossa nytkin. Joten hei sitten sumuinen syyskuu, nähdään taas ensi vuonna!


lauantai 16. syyskuuta 2017

Tarina kahden pienen tytön huoneesta

Olipa kerran kaksi pientä tyttöä, jotka nukkuivat kerrossängyssä yhteisessä huoneessaan. Tyttöjen mielestä uni ei tule, ellei sängyssä ole vähintään viisi erilaista unilelua ja jokaisella unilelulla täytyy luonnollisesti olla oma peitto ennen nukkumaan menoa. Jotkut unileluista tarvitsevat myös oman unilelunsa, jotta yöstä tulisi rauhallinen. Uni ei myöskään tule ilman iltasatua, joka luetaan joka ilta eri kirjasta. Isompi näistä pienistä tytöistä tykkäsi lukea iltasatua pienemmälle siskolleen ja usein he nukahtivatkin samaan sänkyyn kirja välissään. Unilelujen ja iltasatukirjojen lisäksi sängyssä on mukava piirtää ja värittää ja ennen nukahtamista värityskirjat voi säilöä tyynyn alle odottamaan seuraavaa iltaa. Kynät säilötään myös tyynyn alle, mutta ymmärrettävästi ne eivät siellä pysy koko yötä, vaan leviävät tasaisen varmana mattona sänkyyn ja siitä sängyn alle ja viereen.


Barbileikit ovat myös näiden kahden pienen tytön suuressa suosiossa. Barbeille on mukava vaihtaa vaatteita ja kenkiä. Lisäksi barbien hiuksia on hauska kammata ja laittaa. Tähän hommaan he käyttävät omia pinnejään ja hiuslenkkejä, jotka kyllä helposti saattavat unohtua barbien päähän pitkäksikin aikaa. Barbitaloa voi sisustaa oikeilla ja lisäksi itse tehdyillä huonekaluilla niin, että se muuttuu tarpeen vaatiessa barbin asunnosta milloin eläinsairaalaksi tai kouluksi. Ja mikäli barbitalosta tulee eläinsairaala, vaatii se ehdottomasti paljon pieniä eläinpotilaita. Mitä pienempiä eläimiä, sen parempi, koska niitä mahtuu sairaalaan monta. Hevosia ei kuitenkaan viedä eläinsairaalaan, vaan niillä leikitään kaikkea muuta. Ne laiduntavat, ravaavat ja niillä ratsastavat kaikki mahdolliset nuket ja nuken sukulaiset, jotka vain selkään mahtuvat.

Ja eipä olisi kahden pienen tytön elämä mitään ilman pukuleikkejä. Kuinka mahtavaa onkaan pukeutua prinsessoiksi tai keijuiksi. Mitä enemmän pinkkiä ja hörhelöitä, sen parempi. Tyylitietoiset prinsessat käyttävät toki käsilaukkuja ja lukuisia koruja, joita vaihdetaan uusiin noin kahden minuutin välein. Lisäksi kengät ovat oleellinen osa pukeutumista. Ei välitä ovatko kengät samaa paria tai muutenkaan sopivia, pääasia että kivasti kopisee.

Ja pukuleikkien jälkeen on vuorossa legoilla rakentelu. Se onnistuu helpoiten, että kaadetaan kaikki legot lattialle, niin löytää helpoimmin sen "milli kertaa milli"-kokoisen osan, jota juuri nyt tarvitsee. Hieman tietysti täytyy legoläjää penkoa, koska juuri nyt näkyy vain muutamia kymmeniä turkooseja ja liiloja "milli kertaa milli"-palasia ja pienet tytöt tarvitsevat vaalean keltaisia paloja. Legorakentelu ei tietenkään tule koskaan valmiiksi, joten ne kannattaa jättää lattialle levälleen siksi ajaksi, että käy syömässä tai menee ulos. Ja ulkoilun jälkeen väsyttää niin, ettei heti jaksa rakentaa legoja vaan mieluummin tekee uusia koruja prinsessaleikkeihin. Uusia koruja saa helposti tehtyä pujottamalla pieniä ja vähän suurempiakin helmiä siimaan tai lankaan. Näitä helmipaketteja myydään kaupoissa ja yhdessä paketissa voi helposti olla useampi tuhat helmeä.

Kovasti nämä pienet tytöt tykkäävät asua omassa huoneessaan. He tykkäävät myös kovasti leikkimisestä ja ainakin heidän äitinsä on sitä mieltä, että heillä on tosi mukavia leikkejä. Pienet tytöt myös ihan tosissaan yrittävät pitää huoneensa siistinä. Minkä sille voi, että joskus väsyttää niin paljon, ettei jaksa olla kovin huolellinen. Silloin on helpointa vain survoa tavarat yhteen kasaan ja lykätä se kasa nurkkaan. Ei ole maailman tärkeintä, että pienten tyttöjen huone kiiltelisi puhtauttaan. Siellä saa näkyä ja kuulua elämä. Mutta joskus tilanne voi mennä siihen pisteeseen, että tilanne vaikuttaa lähes toivottomalta. Siinä vaiheessa, kun pieni tyttö painaa kasvot käsiinsä, antaa kyynelten valua ja toteaa, että "me ei saaja meijän huonetta enää siistiksi, kun sielä on niin palijo kaikkia", on aika astua apujoukkojen esiin.

Tänä viikonloppuna olemme käyttäneet puolitoistapäivää siivoamalla huonetta, jossa asuu kaksi pientä tyttöä. Urakoinnin saldona tavarat ovat nyt siellä missä niiden pitääkin olla. Lisäksi olemme löytäneet ainakin 35 hiuspinniä, lukuisia parittomia villasukkia, koneellisen puolipitoisia vaatteita, neljä aluslakanaa (muualta kuin sängystä) ja legoja ihan joka paikasta. Lisäksi minulle on selvinnyt, että lapsilla on tarroja vaikka kokonaisen koululuokan tarpeisiin, he ovat suunnitelleet matkavärityskirjan (jonka takakannessa luki: valmistettu Suomessa... miten niin meillä syynätään ainakin ruuan alkuperämaa tarkkaan?) ja leikkihevosten määrä lasketaan kymmenissä. Sellaisia leluja, joille ei leikitä, en juurikaan löytänyt. 

Jos nyt aikaansaatu järjestys kestää esimerkiksi keskiviikkoon, voidaan siivouspäivää pitää onnistuneena. Korotinko ääntäni siivouksen aikana? Kyllä, kolmesti. Olenko iloinen siitä, että pienet tytöt tykkäävät leikkiä? Kyllä, enenmmän kuin kolmesti. Olenko tietoinen, että tämäkin on vain vaihe? Kyllä, valitettavasti. Meillä on jo sellainenkin huone, jossa ei enää leluja juurikaan näy. Aionko ostaa lapsilleni lisää leluja? Luultavasi kyllä, mutta harkitusti ja tarpeeseen. Mitä opin? Jos löydät laatikon peränurkasta paperin, jossa on haalea vihreä viiva ja yhdessä kulmassa violettia suttua, älä kysy onko se tarpeellinen. Lukija saa vapaasti arvata mikä oli vastaus.

Luin kerran jostain viikkolehdestä artikkelin, jossa väitettiin, että keskiaikaisessa linnassa oli lukumäärällisesti vähemmän tavaraa kuin nykyajan lastenhuoneessa. En ihmettele sitä lainkaan.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Syyskuun puolivälin kuulumisia

Syyskuu kolkuttelee puoltaväliä. Niin äkkiä ovat taas kaikki päivät menneet, että oikein itsekin hämmästyin, kun kalenteria katsoin. Mutta uskottava se on, kesä on ohi, tuuli viskoo koivujen lehtiä ympäri pihaa ja sataa. Sataa, sataa ja sataa. Jos ei muuta sanottavaa tämän kuun ensimmäisestä puolikkaasta ole, niin ainakaan ei ole ollut kuivaa, ei missään mielessä.


Pihlajat ovat hehkuneet tänä syksynä oranssinaan marjoja. Joka vuosi ei ole samanlaista loistetta niiden oksilla, mutta sen muistan varmuudella, että viisitoista vuotta sitten pihlajat olivat myös yhtä loistavan oranssin ja vihreän värisiä kuin tänäkin vuonna. Viisitoista vuotta sitten syyskuussa menin naimisiin. Tämän vuoden syyskuulla seisoin pihalla, katselin pihlajia ja mietin hieman hölmistyneenä ajan kulumista. Olo oli jotenkin epätodellinen. Viisitoista vuotta tuntuu näin kirjoitettuna pitkältä ajalta, mutta ei se siltä kyllä tunnu. En uskaltanut ajatella samaa aikaa eteenpäin.


Vastapainoa kotielämälle sain viime viikonloppuna, jolloin lähdin kolmen vanhimman lapsen ja kahden lainalapsen kanssa lippukuntamme syysretkelle Kuusamoon. Retki oli kaikinpuolin onnistunut ja ehdimme kokea monenlaisia asioita viikonlopun aikana. Lauantaina kävimme mm. melomassa ja kiersimme pienen karhunkierroksen. En ole koskaan aikaisemmin ollut yötä erossa meidän vauvoista näin varhaisessa vaiheessa ja se tietenkin jännitti etukäteen. Eppu on siis rahtusen alle 8kk ja hyvin oli selvinnyt kotona iskämiehen ja nuorimman isosiskonsa kanssa. Jonkin sortin ihmettelyä oli ollut ilmassa, sillä Eppu oli jokellellut huomattavasti vähemmän kuin yleensä, mutta muuten kaikki oli mennyt hyvin. Itseäni onnittelen siitä, että sain kaikki viisi kyytiläistäni turvallisesti Kuusamoon ja sieltä kotiin. Ajan nykyisellään autoa niin vähän, että pitemmät ajomatkat jännittävät paljon enemmän kuin ennen.


Syyskuun puoliväli päättää kuukauden ensimmäisen jakson, mutta aloittaa samalla lähes koko loppuvuoden kestävän ajanjakson, tänään on 100 päivää jouluun. Sen kunniaksi söimme tänään riisipuuroa. Vaikka ei tuo riisipuuro meillä mikään jouluruoka olekaan. Syömme sitä tasaiseen tahtiin ympäri vuoden: halpaa, hyvää ja haudekattilalla tehtynä myös helppoa. Vaikka olenkin jouluihminen ja tykkään kaikenlaisesta jouluun valmistautumisesta, niin ei täällä Puron varresa vielä mitkään joulufiilistelyt ala. Syksyn pitää ensin saada tulla ja olla ja vasta sitten on joulun odotuksen aika. Sadan päivän valmstautuminen tuntuu turhan pitkältä ajalta. Mutta heitäkin on, jotka aloittavat tänään ihan kunnolla "jouluttamisen". Facebookissa on oikein mukava hyvän mielen ryhmä, jossa erilaiset jouluhöperöt jakavat ajatuksiaan ja fiiliksiään joulusta ympäri vuoden. Niitä juttuja on ollut mukava lukea, vaikken ihan niin innokas itse olekaan. Mutta jokainen tyylillään ihan vapaasti.

Hyvää viikonloppua!

torstai 31. elokuuta 2017

Miten kävi kesälistan?

Kirjoittelin toukokuussa itselleni kesälistaa eli asioita, joita toivoisin tapahtuvan tulevana kesänä. Lupasin palata kesälistan toiveisiin ja suunnitelmiin kesän lopulla ja katsoa millainen on listan toteutumisprosentti. Elokuuta on jäljellä vielä muutama tunti, joten katson kesän jollakin tasolla päättyneeksi tähän iltaan. Vaikka sää saattaa syyskuussa olla moninpaikoin hyvinkin kesäinen, on syyskuu kuitenkin jo selkeästi syksyä, joten olkoon tämä samalla päätös Puronvarren kesälle. 

Pitemmittä puheitta suoraan asiaan, mitä toivoin kesälle 2017 ja miten toiveet toteutuivat?

- Käyn kesäteatterissa
Jee! Ensimmäinen toive voidaan katsoa toteutuneeksi kokonaan. Kävin ystäväni kanssa kesäteatterissa katsomassa "Särkelä itte"-näytelmän. Hyytävästä heinäkuisesta ilmasta huolimatta ilta oli varsin onnistunut ja meillä oli tosi mukavaa. Lasten kanssa en käynyt teatterissa, mutta tämä olikin kesälista, johon olin listannut nimenomaan itseäni koskettavia asioita, joten tarkastelen toteutumaa myös sitä kautta.

- Istun terassilla saunan jälkeen ja nautin hiljaisesta kesäillasta/yöstä
Tein näin kahdesti. En tiedä miksi olin tämän kirjannut, koska tiedossa oli tuleva sauna- ja pesuhuoneremontti. Terassilla istumisen sijasta kävin hiljaisessa kesäillassa/-yössä ulkona suihkussa monta kertaa. Siitä tykkäsin ja se oli omalla tavallaan rentouttavaa, paitsi silloin kun satoi jotain ihme jäätävää tihkua ja maisema oli pelottavan sumuinen.

- Harrastan liikuntaa kolme kertaa viikossa
KUKA TÄMÄN ON TÄNNE KIRJANNUT???????????????????????????????????????
 KOLME KERTAA VIIKOSSA??????????????????????????????????? 
Joko saa lopettaa nauramisen? Kävin pyöräilemässä ehkä kahdesti tai kolmesti, siis koko kesänä. Voisin kaunistaa tätä tilastoa kertomalla, että kävin tänä iltana lenkillä, mutta en viitsi. Minulla on liikuntaongelma ja haluan tehdä sille jotakin.

- Käyn ulkona syömässä.
Toteutui. Meillä juhlittiin Emmyn ensimmäistä täyttä vuosikymmentä ja sen kunniaksi kävimme koko perhe ulkona syömässä Emmyn valitsemassa paikassa. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että tätä toivetta kirjoittaessani toivoin, että kävisin ulkona syömässä huomattavasti useammin, mutta hyvä näinkin. Melkein ulkona syömiseksi voi laskea minun ja iskämiehen salaisen paheen, että aina joskus lasten mentyä nukkumaan toinen hyppää autoon ja hakee grilliruokaa kotiin. Suosittelen!

- Järjestän autotallissa majailevat laatikot, jotka sisältävät lähinnä minun romujani
Toteutui, mutta ei täysin omaa ansiotani. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että iskämies roudasi laatikon kerrallaan sisälle ja järjestimme ne yhdessä. Sain hyvät naurut, kun huomasimme, että laatikoissa oli yllättävän paljon myös iskämiehelle kuuluvia tavaroita.

- Grillaan paljon
Totetui aika hyvin. Jokainen määrittelee itse, mitä tarkoittaa, kun grillataan paljon, mutta omasta mielestäni meidän kesäkeittiö oli Suomen suven vaihtelevissa sääoloissa ihan hyvällä käytöllä.



Tällainen oli varsinainen kesälista ja aika mukavalta näyttää toteutumisprosentti. Jatkoin listaa jo lähtökohtaisestikin epävarmemmilla toiveilla, kuinka kävi sen kanssa?

- Teen reissun entiseen asuinkaupunkiini Turkuun
No en sitten tehnyt. Ei olisi missään välissä ehtinytkään.

- Teen reissun Helsinkiin
En mennyt sinnekään. Missä ihmeen välissä?

- Luen kirjan joka viikko
Luin, mutten joka viikko. Edelleenkin aika oli aika kortilla, mutta joku kirja oli koko kesän luvun alla.

- Vietän päivän Oulussa
Lasketaanko Hailuoto Ouluun? Olin siis melko lähellä.

- Vietän päivän Jyväskylässä
Olipas mulla hinku matkustaa. Kovin jäi kesä köykäiseksi reissaamisen osalta. Arvattavastikaan en selvinnyt Jyväskyläänkään.

Edelleenkin olisi kova tarve päästä hetkeksi irtautumaan näistä kotiympyröistä. Jos kaikki menee hyvin, niin ensi viikolla tähän aikaan laukut on pakattu ja auto suunnattu kohti Koilismaata partion syysretken merkeissä. Pientä irtiottoa siis luvassa.

Mutta tähän päättyköön Puronvarren kesä. Jos menneen kesän haluaisi jotenkin tiivistää, niin ehkä sitä voisi kuvailla sanoilla kiva, mutta kiireinen. Akut eivät varsinaisesti ole ladattuja tulevaa talvea varten, mutta oma oli valintamme, tämä kiire ja touhotus siis. Pitää yrittää latautua tuolla uudessa saunassa nyt.



Hei, hei elokuu! Katsotaan mitä syyskuu tuo tullessaan.