torstai 22. kesäkuuta 2017

Rauhallista juhannusta!


Puron varsi hiljentyy juhannuksen viettoon.
Rauhallista ja mukavaa keskikesän juhlaa kaikille!
Pysykää pinnalla.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Hai, luoto!



Kesällä on mukavaa tehdä retkiä lähialueille. Aina ei huvita, jaksa tai muuten vain ei ole mahdollisuutta lähteä reissuun niin, että viipyy siellä päivätolkulla. Silloin kannattaa suosia lähimatkailua, sillä yllättävänkin läheltä voi löytyä paikkoa, joissa ei ole koskaan tullut käytyä tai sitten edellisestä käynnistä on puolen sukupolven verran aikaa. Päiväretkille ei tarvitse pakata autoa yli äyräittensä täyteen, joten sekin osaltaan tekee matkustamisen ja varsinkin matkaan lähtemisen helpoksi.

Puronvarren väki täydennettynä mummulan väellä suuntasi sununtaina autojen nokat kohti pohjoista. Kiemurtelimme halki kesäisten maalaismaisemien, sillä tällä kertaa aikaa oli niin paljon, että ajoimme suuria teitä (jotka olivat muuten surkeassa kunnossa) vain silloin, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Annan vahvan suosituksen sille, että mikäli aikataulu antaa mahdollisuuden, niin pääteiltä kannattaa poiketa pienemmille sivuteille. Nähtävää on aivan eri tavalla ja lähiseutua katselee eri näkökulmasta. 



Määränpäämme oli Oulunsalossa Hailuotoon lähtevällä lautalla. Lapsille retki Hailuotoon oli ensimmäinen laatuaan ja meillä aikuisillakin oli edellisestä kerrasta kulunut vähintänkin kakkosella ellei jopa kolmosella alkava kaksinumeroinen luku vuosia. Lautalla tuuli aika, tai oikeastaan tosi navakasti. Menomatkalla autoja oli vähän, mutta kotiinpäin tultaessa oli lähellä, ettei toinen auto jäänyt rannalle ruikuttamaan toisen päästessä lautalle. Onneksi mahduimme kuitenkin samaan kyytiin. Ei voi muuta kuin nostaa hattua hailuotolaisille, jotka päivittäin kulkevat mantereelle lossilla. Kyllähän se näin kertaluontoisesti meni ihan elämyksestä, mutta ajatus pimeästä ja märästä marraskuun arkipäivästä, jolloin töistä väsyneenä ajaa kotiin vain huomatakseen, että yllättävän ruuhkan takia myöhästyi viisi minuuttia lossista ja seuraava lähtee tunnin päästä, ei houkuttele. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla kokemuksia tällaisessta "lossielämästä", mikäli jollakin tännne blogiin eksyneellä sellaisia on.

Ajelimme luonnollisesti perille saakka eli lossirannasta Marjaniemeen. Aurinko, meri ja tuuli olivat hieno ja aika raitis yhdistelmä. Onneksi aamulla ei ollut aikaa monimutkaisten kampausten väkertämiseen, niistä ei olisi ollut mitään jäljellä:) Paluumatkalla kävimme katsomassa emuja, joista saatava öljy parantaa kuulemma lähes kaikki mahdolliset ihmisen vaivat. Koska tälle kesälle ei ole suunnitelmissa mitään eläinpuistokierrosta, arvelisin että emut pääsevät "kesän erikoiset eläimet"-listan kärkeen. Ellei sitten täällä kotokylällä pyörivä susihukkanen saa päähänsä tulla tervehtimään meitä oikein pihalle saakka...


Tänään meidän viisi kuukautta täyttävä (ajatelkaa, jo 5kk!) Eppu on ottanut eilisen reissun rasituksia takaisin ja nukkunut pitkiä päiväunia. Matkustaminen turvakaukalossa ei ollut aivan kokoaikaa pelkkää naurua tai nukkumista. Muuten matkat menivät hyvin. Olen iloinen meidän muksuista, jotka pääsääntöisesti viihtyvät autossa ja matka sujui jouhevasti. Nelly-parka viihtyi vähän turhankin hyvin, hän nukahti ja mennessämme syömään huomasimme vasta ruokapaikan ovella, että yksi puuttuu... Epun olisi pitänyt pitää Nellystä yhtä lujasti kiinni, mitä täällä kotona välillä pidetään.


Kun nyrkki on täynnä isosiskon tukkaa, silloin on mukavaa:)

Aurinkoista juhannusviikkoa kaikille!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesäloman ensimmäiset päivät

Piti oikeastaan lukea pariinkiin otteeseen tuo kirjoittamani postauksen otsikko. 
Onko todellakin niin, että kirjoitan kesäloman ensimmäisistä päivistä?
Näin ilmeisesti on, vaikka tuntuu siltä kuin koululaisten kesälomaa olisi kulunut vähintäänkin kuukauden verran, sen verran tiiviiseen tahtiin tapahtumat ovat toisiaan seuranneet. 





Mitäkö Puron varresa on sitten kesäloman ensimmäisenä puolenatoista viikkona puuhattu? Päivät ovat täyttyneet partioleiristä, retkestä huvipuistoon, ratsastustunnista, uimakoulusta, reilusti yli tuhannesta ajetusta työreissukilometristä, serkun ja tädin vierailusta, toisen serkkuperheen vierailusta ynnä muusta. Pääsääntöisesti siis erittäin mukavista asioista, eikä toki niin, että kaikki olisivat osallistuneet kaikkeen, vaan enemmänkin on saanut pitää huolen siitä, että oikea henkilö on ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja mikäs siinä, kouluvuoden lukujärjestys on vaihtunut kesälomalaisten letkeämpään menoon, jota eivät edes monet peräkkäiset tapahtumat horjuta. 

Kun koko ajan tapahtuu, mennään, tullaan ja ollaan miten sattuu, käy helposti niin, että elämää rupeaa seuraamaan jollakin tavalla sivusta. Pääkoppa yrittää pitää asiat järjestyksessä, mutta ilman kunnnollista pysähtymistä, ei pääparkakaan jaksa pitkään. Onneksi ovat nämä kesäyöt, jolloin aurinko paistaa ja ympärillä on hiljaisuus. 

Omasta mielestäni meidän piha on kauneimmillaan näin alkukesästä, jolloin vihreän lisänä on valkoista joka puolella: tänä alkukesänä kukkivat yhtä aikaa tuomet, koristekirsikkapuut ja päärynäpuut. Kaikki valkoisinaan kukkia. Nättiä, vaikka alla oleva kuva onkin laadultaan hirveä. 


Yleensä tuomet kukkivat paljon aikaisemmin, mutta tänä keväänä mikään ei ole mennyt niin kuin yleensä. Tuomet ovat kauneimmillaan nyt ja tuntuu lohdulliselta ajatella, 
että sukumme tärkeä jäsen sai lähteä taivasmatkalle kesän puhjetessa kukkaan. Valkoisten kukkien seassa on ollut siis tummempiakin sävyjä.

Valoisista kesäöistä huolimatta on kai jonkin sortin pakko mennä nukkumaan. 
Pikku-ukko ei välitä aamulla siitä, mihin aikaan äiti on saanut unen päästä kiinni:)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Viikon 22 viimeinen arkipäivä (sisältää omien lasten kehumista)

Viikon 22 viimeinen arkipäivä. 
Päivä, jota koululaiset kautta koko Suomen maan ovat odottaneet hartaasti. 
Päivä, jonka vuoksi monet ovat jo kuukauden rastineet kalenteristaan iltaisin menneen päivän yli, jotta näin voisivat seurata tämän päivän tulemista.
Päivä, jolloin ilmassa on suuria tunteita.
Päivä, jolloin vuoden työ palkitaan.
Päivä, joka on yhtä aikaa haikea ja iloinen.
Päivä, jolloin sanotaan jäähyväisiä.
Päivä, jolloin kehutaan kilpaa.
Päivä, jolloin kesäloma alkaa:)

Tänään on päivä, jolloin koululaiset ovat kirmanneet 
kesälaitumille kuin vasikat konsanaan. 
Edes kylmä sää ei ole poistanut sitä ihanaa tosiasiaa,
että edessä on monta monituista viikkoa, jolloin saa tehdä juuri niitä asioita, 
joista haaveili marraskuun pimeinä aamuina matikantunnilla. 
Olipa mennyt kouluvuosi ollut millainen tahansa, 
kaikillahan se ei pelkkää iloa ja auvoa ole, 
tänään jokainen koululainen on alkavan lomansa ansainnut.


Puron varresa kouluvuosi päättyi ensimmäisellä, kolmannnella ja viidennellä luokalla. Meillä on perinteenä aloittaa kesäloma perheen yhteisellä pitsaillalla. 
Näin teimme nytkin ja erittäin hyvillä mielin 
sain hakea herkkuja palkinnoksi tehdystä työstä. 


Ekaluokkalainen on vuodessa kasvanut noin metrin sekä ruumiillisesti että henkisesti. 
Hän ei varmaankaan olisi pannut pahakseen, 
vaikka koulua olisi jatkunut vielä viikon verran, 
mutta yhtä mukavaa hänestä oli jäädä lomallekin. 
Syksyllä edessä siintävä toinen luokka tuntuu ajatuksena luontevalta, 
eikä varmaan aiheuta suurempaa stressiä kenellekään. 
Hän on omalla aurinkoisella tavallaan yhtä aikaa vielä aika pieni lapsi 
ja samalla jo konkari koululainen.

Kolmasluokkalainen aloitti kesälomansa tyytyväisenä menneeseen kouluvuoteen. 
Lomaa hän odotti jo huomattavasti pikkusiskoaan innokkaammin. 
Kuluneen kouluvuoden aikana olen yllättätynyt monta kertaa siitä, 
miten tunnollisesti hän on koulutehtävänsä suorittanut j
a oppinut pitämään hyvän huolen omista läksyistään ja aikatauluistaan. 
Kesältä toivon erityisesti hänelle vapautta ja huolettomuutta, 
jopa suoranaista "pellossa elämistä".

Vitosluokkalainen jättäytyi kesäloman viettoon vuosien tuomalla tottumuksella, 
eikä salannut pätkääkään, 
että loma olisi hänen puolestaan voinut alkaa jo pari viikkoa sitten. 
Hän iloitsi todistuksessaan siitä, 
että sai hyvin konkreettisesti huomata mikä seuraus on
 läksyjen tunnollisella tekemisellä ja kokeisiin valmistautumisella. 
Taakse jäänyt kouluvuosi on kasvattanut pojan, 
joka on halunnut hoitaa hommansa silloinkin,
 kun se on tuntunut tylsältä tai ei ole yhtään kiinnostanut (ainakin melkein aina...). Syksyllä edessä on viimeinen vuosi alakoulua 
ja sitten ne uudet tuulet vasta puhaltavatkin. 
En tahdo uskaltaa ajatellakaan sinne saakka.

Ja kun nyt kehumaan aloitettiin, 
niin kehutaan samalla nuo kaksi pienintäkin,
joiden kanssa saan vielä ensi kouluvuodenkin olla kotona. 
Viisivuotiaalla Nellyllä on meneillään kaksikin isoa, opettelun alla olevaa asiaa.
 Niistä kirjoittelen ehkä sitten, kun hommat sujuvat, 
mutta kolmas opettelussa ollut asia sujuu jo hienosti, nimittäin s-kirjain! 
Eläköön asiansa osaavat erityisopettajat, 
muutamalla erittäin käyttökelpoisella neuvolla
 Nellyn "ässä" rupesi suhisemaan siellä missä pitääkin
 ja on nyt muutaman viime viikon aikana vakiintunut luontevaksi osaksi puhetta. 
Passaa sitä nyt suhista.


Ja sitten tuo meidän pienimmäinen. 
Hän, jonka ei ainakaan äidin mielestä tarvitsisi osata yhtään mitään,
 kunhan olisi vain söpö. 
Ja söpö hän onkin, mutta sen lisäksi hän on oivaltanut,
 että ponkaisemalla jalalla vauhtia,
 pääsee kääntymään ja mahallaan ollessaan avautuu kokonaan uusi maailma. 
Nyt sitten jännätään,
 vaikuttaako liikkuminen tähän asti aivan erinomaisesti nukuttuihin öihin. 
Voi kumpa ne jatkuisivat kuten tähänkin asti!

Tulipa sitä nyt ylistettyä omaa jälkikasvuaan.
Meniköhän jo mauttomuuden puolelle?
Mutta sallittakoon se tänään,
viikon 22 viimeisenä arkipäivänä.

Mitä parhainta kesälomaa kaikille koululaisille!
 Lämpimät onnittelut jokaiselle opintonsa päättäneelle ja valmistuneellle!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kesälista

Kesä saa meidät tekemään erilaisia suunnitelmia: isoja, pieniä, kalliita, ilmaisia, mahdottomia ja mahdollisia. Olen tässä toukokuun aikana lukenut useammastakin eri blogista kirjottajien tekemiä "kesälistoja", joihin he ovat hyvikin konkreettisesti kirjanneet ylös omia toiveitaan ja suunnitelmiaan tulevaa kesää silmällä pitäen. Ideaan kuuluu, että sitten syksyllä listaa tarkastellaan uudestaan ja tehdään jonkinlainen inventaario siitä, mitä mennyt kesä piti sisällään. Minusta idea vaikutti hauskalta ja päätin napata ja toteuttaa sen itsekin. Mitään kovin syvällistä toivomuslistaa en ajatellut kirjata, vaan lähinnä joitakin hyvinkin pinnallisia ajatuksia siitä,  mitä toivoisin tänä kesänä tapahtuvan. Ja nyt päätin kirjoittaa ihan vain sellaisia toiveita, jotka koskettavat minua itseäni. Toki niihin voivat liittyä lapset ja ukkokultakin, mutta pääsääntöisesti tämä on nyt oikein sellaista minäminäminä-juttua.


Kesällä 2017 toivoisin, että...

* käyn kesäteatterisssa
* istun terassilla saunan jälkeen ja nautin hiljaisesta kesäillasta/yöstä
* harrastan liikuntaa kolme kertaa viikossa
* leivon useampaan otteeseen jotakin sellaista, jota en ole ennen leiponut
* käyn ulkona syömässä
* järjestän autotallissa majailevat laatikot, jotka sisältävät lähinnä minun romujani
* grillaan paljon

Nämä toivomukset ovat laatuaan sellaisia, että niiden toteutuminen on hyvinkin mahdollista, eivätkä vaadi suuria summia rahaa, enemmänkin pienen hetken aikaa. Jatkan listaa vielä sellaisilla toivomuksilla, jotka tiedän jo valmiiksi olevan enemmän ja vähemmän epävarmalla toteutuspohjalla. Pitäähän sitä olla haaveita, jotka toteutuvat vaikka vasta parin vuoden päästä, jos niillä ei ole heti mahdollista tulla todeksi tai sitten ne jäävätkin haaveiksi.

lisäksi toivoisin, että...

* teen reissun entiseen asuinkaupunkiini Turkuun
* teen reissun Helsinkiin
* käyn konsertissa
*luen kirjan joka viikko
* vietän päivän Oulussa
* vietän päivän Jyväskylässä

Tulipas monta toivottua reissupäivää:) Ehkä se kertoo noin yleisesti jonkinlaisesta halusta irrottautua hetkeksi Puron varresta vähän kauemmas. Alkuvuosi on tullut oltua kotona varsin tiiviisti ja toki hyvästä syystä.


Aika näyttää miten kesälistat toteutuvat. Palaan näihin elokuun lopulla tai viimeistään syyskuussa. Sitten, kun tulee se tunne, että kesä on lopussa.

Olisi mukavaa lukea muidenkin kesälistoja. Idean saa vapaasti napata mukaansa, niinhän minäkin tein. Jos teet oman listasi, jätä  kommentteihin viesti, niin tulen sen lukemaan. Melkein tekisi mieleni oikein erityisesti haastaa mukaan Sininen potkari-blogin Tiina ja Mtilda-blogin MaiMa. Kirjoittakaahan hyvät naiset omat kesälistanne;) 

Aurinkoista perjantai-iltaa ja hyvää viikonloppua!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Hiuksia siellä ja täällä


Jos täältä Puron varresta jotakin varmuudella löytyy, niin hiuksia. Niitä on vaatteissa, sohvissa, lattialla, viemärissä, Eppu-vauvan nyrkeissä ja joskus myös lautasella. Kun talossa on kolme pitkähiuksista tyttöä, yksi pidempää hiusmallia kasvattava poika ja synnytyksen jälkeisestä hiustenlähdöstä kärsivä äiti, niin ei imuroitava lopu (juu, ilman hiuksiahan meillä ei olisi mitään imuroitavaa). 

Joskus käy myös niin, ettei oikea käsi tiedä mitä vasen tekee. Näin kävi meidän Nellylle muutama viikko sitten. Nelly tuli kamaristaan hyvin murheellisena ja roikotti kädessään jotakin pitkää ja vaaleaa. Kyyneleiden vieriessä poskia pitkin hän kertoi, miten hänen kätensä oli kuin itsestään ojentunut saksia kohti ja sitten toinen käsi oli halunnut kokeilla mitä tapahtuu, jos saksilla leikkaa hiuksia... No, irtihän ne lähtevät. Onneksi tuota tukkaa on siinä määrin runsaasti, että saksiseikkailua ei oikeastaan edes huomannut. Kun isosisko Nanna tuli koulusta, hän keksi nopeasti  leikatuille hiuksille uuden käyttötarkoituksen:


Tytöt askartelivat yhdessä enkelin, joka sai päähänsä ihka aidot hiukset.

Talven mittaan Nanna-ekaluokkalainen on useampaan otteeseen puhunut, että haluaisi leikata hiuksensa lyhyiksi. Aluksi olin ajatusta vastaan, mutta sitten havahduin miettimään, miksi sitä oikein vastustin. Siksikö, että minusta on mukavan näköistä, kun meillä on kolme pitkähiuksista tyttöä? Se on kieltämättä oikein hyvän näköistä, mutta ei pelkästään riitä syyksi kieltää yhtä leikkaamasta hiuksiaan. Jouduin myöntämään jälleen kerran itselleni, miten tiukassa tekopyhyys minussa istuu. Minä, joka saatan hymähdellä sille, jos joku pukee lapsensa aina hyvin samantyylisesti, olen samaan aikaan vaatimassa, että omilla tytöilläni pitää olla samantyyliset hiukset. Rupesi oikein hävettämään.

Niinpä tartuin luuriin ja varasin ajan parturiin. Vaarana oli nimittäin, että liikkeissään varsin nopeaotteinen Nanna ottaisi , ei oikeuden vaan sakset, omiin käsiinsä ja napsaisi yhtenä sopivana hetkenä ponnarinsa poikki. Nelly halusi myös, että hänen hiuksiaan leikataan, joten vein molemmat tytöt parturiin. Lopputuloksena hiuksia jäi kampaamon lattialle kahdelta tytöltä yli puolen metrin verran ja kotiin lähti kaksi tyytyväistä asiakasta.


Ja oli kuulkaas helppo saunailta tänään. Suit sait ja hiukset oli selvitetty ja harjattu.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvää tavallista äitienpäivää!

Onnellista äitienpäivää kaikille ja kaikenlaisille äideille!

Äitienpäivän juhlahumussa äideistä ja äitiydestä puhutaan joskus niin ylevin ja taivaita syleilevin sanoin, että minä ainakaan en tahdo itseäni niistä tunnistaa. Vähempikin hehkutus olisi aivan riittävästi. Siksi liitän tähän postaukseen Maaret Kallion kirjoittaman tekstin tavallisista äideistä. Muistaakseni olen sen julkaisut täällä joskus aikaisempinakin vuosina, mutta yhä edelleen tuo teksti koskettaa minua enemmän kuin mitkään äitiyden ylistyssanat yhteensä. Mielensäpahoittajan sanoin: tavallinen riittää.


Tavallisille äideille

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensa ja tuomitsi, vaikka sydän huokasi syvään helpotuksesta.

Oli tavallinen äiti, joka teki tavainomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitteita äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmas tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsen suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän raukkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydellisesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.

-Maaret Kallio-